Olkoon otsikoton.

Neuvolassa tuli käytyä toissapäivänä.
Suurin ylläri oli se, että hemoglobiini oli noussut! Viimeksi neukussa se oli 92 ja nyt mittari näytti 102, wuhuu \o/ Ei se vieläkään paljoa ole, mutta aina parempi pienikin nousu kuin mikään lasku. Väitän, että on vähän henkisenkin puolen asioita nämä arvot, koska lopetin täysin asiasta ressaamisen muutama viikko sitten ja samalla jätin pois myös rautalisät ja tässä tulos. Eikä ruokavalioonkaan paljon mitään ole vaihdettu, ruisleipää oon pullamössön sijasta vetänyt. Siinähän rautaa on kohtalaisesti, mutta ei mitään superpommeja siinäkään.

Painoa oli tullut kolmeen viikkoon (?) reilu kilo, ehkä 1,5? Laiska ei jaksa kaivaa neuvolakorttia nyt esiin. Edelleen pysytään siis kaksinumeroisissa painolukemissa, mutta ei se kolminumeroinenkaan kaukana ole enää. Tosin, se tulee mitä tulee, kaikki otetaan vastaan niin sanotusti. Kokonaispotti on tässä vaiheessa 11kg eli ei omasta eikä neukun mielestä paljonkaan. Vois olla enemmänkin tällä ruokavaliolla.

Tasan 38+0

Pissa yhdellä plussalla niin kuin viimeiset 38 viikkoa on muutenkin ollut. Ei siis aiheuta toimenpiteitä vieläkään. SF-mitaksi saatiin 37cm, joka tarkoittaa kasvua pauttiarallaa 1,5cm edelliseen mittaukseen. Liikkeet tuplaplussalla ja babyn syke huiteli jossain 140 tienoilla. Meinasin sykkeiden kohdalla saada jonkun kohtauksen jo, kun terkkari makuutti meikäläistä viivasuorana selällään vaikka kuinka kauan. YÖK! Tulee meinaan heti todella paha olo moisessa asennossa, vaikka pää olisikin vähän ylhäällä. Jonnekin verisuoniin se baby kuulemma painaa ja siitä moinen johtuu. Ei vaarallista, mutta äärimmäisen inhottavaa.

Terkan mukaan baby on varsin alhaalla (no shit Sherlock...), mutta hän sai päätä vielä heiluteltua eli kiinnittymistä ei ole tapahtunut. Seuraava käynti varattiin viikon päähän eli 38+6.Terkka jollain perusteella arveli, ettei tämä ainakaan yliaikaiseksi mene, mutta meikämanne rohkenee kyllä epäillä, että käynnistys laitetaan toimimaan ja veikkauksena vielä viikot 41+jotain, saletisti monsterivauvan koon takia. Mutta kaikkineen, en jaksa ressaa, vaikka koko setti alitajunnassa möyriikin aika vahvasti. Kyllä sieltä ulos saadaan monsteritkin, jos hänestä sellainen on tullakseen.

Möhis!

Mitäpä vielä...
Mahdoinko hehkuttaa sairaalakassin pakkaamista jo? No se nyt on kunnossa kuitenkin. Tai puuttuu sieltä vielä hammastahna :D En aikusten oikeesti edes tiedä mitä sinne kannattaa raahata. Ristikot ja ipad täyttää tylsät hetket (joita ei vissiin oikeen ilmaannu...), laturit on mukana myös. Itselle kotiinpaluuvaatteet on mukana, babyn vaatteet pittee vielä valita, mutta tuokoon isäntä ne, kun aika koittaa. Jotkut imetysliivit täytyis kai hankkia, mutta tällä likviditeetillä ei paljon liivejä ostella, hyvä kun ruokaa saa kaappiin tällä hetkellä. Mutta sairaalakassissa on onneks suklaata :D toki se ei välttämättä ole paras vaihtoehto imettäjälle, kai...

Babyn vaaleat pyykit on pesty, tummat on vuorossa seuraavaksi. Välillä piti keskittyä pesemään myös omia pyykkejä, kun sukat loppuivat laatikosta :D Babyn vaatteiden lajittelusta oon kehittänyt myös ressin itselleni, typerä mikä typerä. Mistä minä tiedän miten ne kannattaa lajitella? Pelkästään koon mukaan? Vai bodyt sinne ja paidat tänne ja housut kolmanteen kasaan? En tiedä. Nyt ne on kokojen mukaan kasoissa. Olkoon niin ensialkuun, kai se siitä suttaantuu, kun päästään arkeen kiinni.

Vaunut saapuivat eilen kotiin. En osaa niitä oikeasti käyttää, mutta kai senkin ehtii, viimeistään kun on pakko :D

Puppulausegeneraattorini ehtyi nyt jostain syystä. Blaah. Kuviakin on niin kovin vähän.

Jäljellä 18!

Viikkoja tällä päivämäärällä 37+3. Huhhei!

Josko ensin pari sanaa painokontrollista. Ensimittauksella tyypin koko arvioitiin 3400g ja lääkäri totesi, että ompas iso. Otettiin tarkistusmittaus ja korttiin merkittiin kooksi 3100g, joka menee sitten jo keskikäyrällä. Lääkärin arvion mukaan tulossa noin nelikiloinen normaali vauva, joten painokontrollille ei tarvetta. Saa nähdä kuinka käy. En pitänyt tästäkään lääkäristä liiemmin, mutta parempi se oli kuin edellinen "jos sinä syödä paljon hese, niin sinun vauva iso"-tyyppi. Kotiin saapunut epikriisikin oli ymmärrettävää kieltä, jossa sanottiin, että minäkin oon normaalikokoinen :D

Kuulemma ihan äitinsä suu <3

Jäin pois töistä viime viikolla vihdoin. Kaikki koulutehtävät on tehty ja nyt on kertakaikkisen tyhjä olo. Viimeiset kolme vuotta on voinut täyttää kaikki tyhjät hetkensä (ja myös ne ei-tyhjät) raporteilla ja esseillä tai ainakin ajatustyöllä tulevista jutuista. Nyt vaan ollaan ja keinutellaan. Niin ne "viisaammat" sanoo, että kohta on kädet täynnä töitä. On varmasti, mutta eri asia se joka tapauksessa on, vauvan hoitaminen kuin opiskelu. Kun yksi elämänvaihe loppuu niin toinen alkaa.

Tasan 37+0!

Rakas ystävä kävi kahden lapsensa kanssa kylässä tällä viikolla ja koirakin sai ensikosketuksensa ihan pieneen ihmiseen. Koirahan on adhd ja kaikkien kaveri, menokin oli sen mukaista. Onneksi on pieni koira, isompi vauhko olis saanut pahaa jälkeä tehtyä. Tosin, olihan toinen pikkunaisista ollut sisällä ehkä 2min kun koira hyppäsi päin ja tuuppasi toisen kumoon. Onneksi pikkunainen on tottunut koiriin ja vahinkoa ei sattunut. Pienempi pikkunainen on iältään 9kk ja ihan niin pieneen ihmiseen koira ei siis koskaan ole tutustunut. Turvallisuussyistä koira ja toistaiseksi lähes vielä jalaton pikkunainen eivät olleet lattialla samaan aikaan, mutta syliin olisi koirakin pikkunaisen kanssa halunnut. Vauhkoudesta huolimatta luotan siihen, että koira sopeutuu tulevaan lapseen ajan saatossa. Pienempi pikkunainen sai aikaan allekirjoittaneella myös ensimmäisen kunnon maidon herumisen, kun tuossa sylissä kiemurteli. Hurjaa! :)

Ystävän itsensä tekemät uniikit mäykkykuosiset jutskat vauvalle <3

Rv 10 - Rv 27 - Rv 37 :)

En tiedä onko hemoglobiinissa tapahtunut muutoksia (tuskin), mutta olo ei ole sillä tavalla nääntynyt enää, niin kuin oli muutama viikko sitten. Tilalle on astunut unettomuus. Moneen viikkoon en ole nukkunut kuin ihan satunnaisia kunnon yöunia. Meikäläiselle kunnon yöunet on sitä, että unta saa noin 8h parilla pissatauolla. Yleensä nykyään nukahdan siinä ennen klo 23, herään viimeistään kahdelta vessaan ja siinä se yö oikeastaan sitten onkin. Sitten sitä pyörii ja kierii ja joka paikkaan sattuu ja äh ja puh. Ja mikä tilanteessa on eniten perseestä, on se, että isäntä kuorsaa ihan tautisella volyymilla tähän päälle. Ei siis mitään toivoa unesta. Häädän hänet sohvalle tai menen sinne itse, yksi lysti, ääni kuuluu korvatulppien läpi ihan yhtälailla. En tiedä millä keinolla saisin sen lääkäriin, risat siltä täytys varmaan poistaa, jotta helpottais. Koska tilannehan on se, että isäntä nukkuu myös huonosti kun se kuorsaa, tottakai. Eikä se sohvalla nukkuminen ole mikään ratkaisu asiaan. Se on vaan hätävara eikä tule toimimaan, kun lapsi tulee taloon. Eikä se lapsikaan tuossa metelissä kyllä nuku. Tai mistä tietää vaikka nukkuiskin, kun sitä sahaamista on 9kk tuolla vatsassa kuunnellut.

Mahtavaa kuvankäsittelytaitoa Picasalla :D 

Vähän on jaksaminen, henkinen kantti, koetuksella. Täytyy myöntää.

ps. Sairaalakassi on harjaa vaille valmiiksi pakattu ja tyypin pyykkien peseminenkin aloitettu. Jotain edistystä siis.

Viimeinen kuukausi!

Se on kuulkaa tänään rv 36+0!

Eli enää kuukausi. Neljä viikkoa. Tarkalleen 28 päivää laskettuunaikaan <3

Neuvola vasta 24. tätä kuuta ja painokontrolli perjantaina, joten tässä vaan lyhyt ja ytimekäs tiedonanto.

Olo on aika iso :D

Landing? :D

Onhan kuvissa toki eri releet päällä, mutta jäin funtsimaan, että joko tuo olis voinu näin paljon laskeutua?

Vasemmalla viikko 35 ja oikealla 34