aina menee väärinpäin. Tai ainakin välillä tuntuu siltä. Ei nyt aina, mutta välillä.
Edellisen postauksen painoepisodin jälkeen kokeiltiin joo soseita, bataattia. Upposi kuin veitsi kuumaan voihin, ei aiheuttanut vatsaongelmia. Hervottoman itkun bataatti kyllä sai aikaiseksi, kun loppui Wilin mielestä aina kesken :D
Mutta.
Tätä soseasiaa tutkailtuani, keskusteltuani mammaryhmäläisten, imetysryhmäläisten ja ystävien kanssa, niin olen tullut siihen tulokseen, että taitaa olla aika turhaa. Siis siinä mielessä, että eihän tuolla nyt paino mihinkään nouse. Sitä sais vetää kilon päivässä eikä siltikään mitään massiivisia muutoksia varmaan tapahtuisi edes, paitsi ehkä paskan määrässä ja vatsanpuruissa ja tätä myöten äidin hermoissa.
Moiset soseet, teki ne sitten itse tai osti kaupasta, ovat äärettömän ravintoköyhiä. Törmäsinköhän jossain taulukkoon, jossa luki, että perunassa on ~60 kaloria SADASSA grammassa ja äidinmaidossa ainakin 80, noin niinkuin vertailuna. Olikohan perunassa edes noinkaan paljoa, en muista. Ravintoköyhät soseet vie tilaa äidinmaidolta eivätkä liiemmin kasvata. Toki vähän, mutta aika vähän.
Miksei nykyajan neuvolatädit kiinnitä huomiota imetyksen tehostukseen? Miksi ensimmäinen ohje on kiinteät? Sain imetystukiryhmässä hyvää tsemppausta siihen, että pitää vaan jaksaa imettää ja imettää ja imettää. Lisää maitoa ei tule, jos sen antamista pienentää, se on se kysynnän ja tarjonnan laki!
Mielessä on käynyt myös lisämaidon antaminen. Vaan ensimmäinen kokeilu NANnilla päättyi sellaiseen irvistykseen Wililtä, että ei ole ennen nähty. Ei se silti omaankaan suuhun kovin herkulta maistunut, täytyy myöntää. Ehkä sitä pitää sitten alkaa käyttää pakastimen varastoja. Ehkä.
Neuvola on ensi viikolla, niin ollaan taas kartalla tarkasta painosta. Kyseessä on neuvolalääkäri enkä yhtään tiedä minkälainen tyyppi siellä on vastassa. Mun tuurilla just sellanen ihminen kenen kanssa en tuu toimeen, hermo menee heti enkä osaa kysyä neuvoja. KRAAK!
 |
| Kääntymisharjoitukset ovat ankaraa reeniä ja huuto sen mukainen :D |
Melkoista taitelua tämä äitiys kaikkineen.
Varsinkin, kun meille on ilmaantunut ihan hervotonta iltakiukuttelua 4kk hiljaiselon jälkeen. En osaa tulkita onko kyseessä vatsavaivat vai hampaat vai molemmat? 85% päivästä ollaan silti yhtä aurinkoa ja eilen jopa käännyttiin 4kk-päivän kunniaksi selältä vatsalle, joten mistään kovin kohtalokkaasta ei liene kyse. Ehkä se on sellainen VAIHE! kun opitaan niin paljon uutta jne.
 |
| Aamupäivällä näin ja iltapäivällä vatsallaan <3 |
Mene ja tiedä.
Onneksi nyt on nukuttu pitkästä aikaa kunnon päikkärit, varmaan likemmäs 2h jo.
Vielä kun äiti saisi öisin unta, niin homma alkais näyttää entistä paremmalta.
Jatketaan nyt parilla rivillä vielä eilisen luonnoksen jälkeen. Imetys ei ole ollut mulle koskaan mitään suurta ihanaa ja ihmeellistä ja taivaallista läheisyyttä lapsen kanssa. En sanoisi, että välttämätön pahakaan, mutta sellaista normaalia rutiinia, johon on joskus jopa vähän turhautunut. Samalla toki kiittänyt siitä, että moinen luomuruokinta onnistuu, kukkaro ja hermot kiittävät.
Kuitenkin, eilen iltapalan aikaan Wili on yllättävän rauhallinen, nukahti rinnalle ja vapaalla kädellä pitkään hipsutti ja silitti toista tissiä ja hymyili unissaan. Siinä paatuneimmankin sydän suli. Tähän kun yhdistettiin vielä koira joka änkesi imetysassistentiksi IHAN LIKI, niin oli mammalla hyvä olla <3
 |
| <3 |
Ja hei, tänään Wili pääsee ekaa kertaa uimaan, jännää!!!
