Nada.

Joteskaan ei oo nyt mitään asiaa eikä kirjoitusintoa.
Kyllä tää tässä soljuu ja huljuu etiäppäin. Ens vkolla 5kk-neuvola, katotaan kuinka käy.

Ommuute ollu hikiki!

Erityisen maistuvat varpaat!

hermokiukkuitku!

Omko pakko herää jos ei tosiaan tahdo?

Jajuu, tehdäänhän meillä hampaitakin täällä muuten.

4kk neuvolalääkäri

Tulipa taas käytyä, 22.7.
Mä en oikeen tajua sitä, että miks siitä pitää tehdä niin hankalaa;
ensin riisut lapsen terkkaria varten (lapsella menee hermot), otetaan mitat. Puet lapsen, jotta voitte siirtyä odottamaan lääkäriä. Pääsette lääkärille, taas riisut lapsen (lapsella menee hermot), lääkäri hieman kääntää ja vääntää ja taas puetaan.

Meneekö terveydenhuollon hierarkia näin, että lääkärin toimiin ei kuulu mittojen ottaminen? Ilmeisesti. Kaikille mukavampaa olisi, kun yhdellä riisumisella ja pukemisella  hoidettaisiin kaikki hommat ja turinoitaisiin sitten lopuksi siitä kuinka menee ja kulkee.

Nooh, pieni vaiva sinäänsä, mutta vähän ärsyttää. Wilin paino oli noussut kuukaudessa vain 200g ja pituutta tullut parisen senttiä. Omalla käyrällään kasvaa, valtion käyrillä ei. Elokuussa on kuulemma syytä mennä lastenlääkärille jos paino ei ota noustakseen ja jotta äiti saadaan ymmärtämään neuvolan käyrien tarpeellisuus. Minä kun vähät välitin käyristä ja totesin, että lapsi kasvaa sen mitä se kasvaa; käyristä viis, mulle suurin mitta on se, että Wili on iloinen oma itsensä, syö, juo, juttelee ja kääntyy, huitoo sekä hauskuuttaa, pissaa, kakkaa ja nukkuu hyvin. Lääkärin mielestä tämä ei riitä. Ei sitten.

Meillä on siirrytty pitkälti korvikkeen käyttöön. Ja se on ihanaa! Tai en ihanasta tiedä, mutta helpottaa mun pääkoppaa ihan huikeen paljon. Ehkä olen joskus todennutkin, että en imetyksestä niin kovasti ole koskaan nauttinut enkä muuten nauti vieläkään. Tämän takia hyvän korvikkeen löytyminen on ollut helpotus ja onni, meille kaikille. Juujuu, rintamaidolla on omat hyvät puolensa, mutta kasvaa ne lapset purkkimaidollakin. Kaikkensa sitä lapsen eteen tekee, mutta joskus tulee oltua myös itsekäs, kuten tässä kohtaa. Aamu- ja iltapalat otetaan tissistä edelleen ja varsinkin iltapala on meille sellainen yhteinen rauhoittumisen hetki. Wili nukahtaa hienosti rinnalla syötyään eikä juurikaan havahdu, kun siirrän hänet sänkyyn yöunille. Ja maitoa tulee, toistaiseksi, ainakin riittävästi, koska yöunet ovat edelleen mahtipontista 7-12h luokkaa ilman suurempia heräilyjä.

Tämän postauksen aloitin 26.7. ja sain valmiiksi tänään 4.8.
Kuumien hellepäivien omat ajat olen käyttänyt sohvalla makoiluun, kun Wili on vetänyt hirsiä. Ehkä joskus pääsee takaisin kunnon rytmiin kirjoittamisessa. 5kk neuvola ja rokotuksen häämöttävät elokuun 22. päivässä. Sitä ennen iskä lomailee meidän kanssa kaksi viikkoa ja otetaan ilo irti yhteisistä hullutteluista :)

Uutisen mukaan koira pikkulapsiperheessä ehkäisee riskiä sairastua diabetekseen. Tämä on sitä siedätystä parhaimmillaan <3