8kk!

8kk neuvolalääkäri käytynä. Mä edelleen ja joka kerta varmaan jatkossakin kritisoin tätä edes takas vaatteiden riisumista lääkärin ja terkkarin välillä, hermo menee sekä lapsella että äidillä.

No,
paino 8195 (7025)
pituus 70,5 (67)
pääympärys 47 (45,5)

Suluissa sis 6kk mitat.

Kasvu tasaista, sopusuhtainen, kirjoitti lääkäri korttiin. Seuraava lääkärikäynti on vasta 1,5v iässä ja neuvolakäynti merkattiin tammikuulle 2015. Terkkarille sanoinkin, että äkkiä aika kuluu, kun omat ekat neuvolamerkinnät on vuodelta 2013 ja nyt jo kirjoitellaan kortteihin vuotta 2015. Hurjaa.

Hurjaa on myös se, että alle kolme viikkoa vanhempainvapaata jäljellä! Odotan silti innolla töitä edelleen, mulle on töissä kaavailtu ihan omaa vastuualuetta ja se on uus juttu mulle kaikkineen, siis sekä oma vastuualue että se itse asia! Oon niin onnellinen työpaikastani ja työyhteisöstäni; ihana palata vanhojen tuttujen tyyppien huomaan, mutta kuitenkin uusiin haasteisiin. Myös se on oikeesti hieno tunne, että oon tehnyt jotain todella oikein, kun kotoa asti tullaan hakemaan töihin. Jos en olis vaihtanut yhtä harjoittelupaikkaa opintojen aikana pitkän välimatkan vuoksi, niin en olis tässä onnellisessa tilanteessa! Toki voisin olla missä vaan muuallakin ja vaikka vakkarina, mutta kyllä tää lämmittää sydäntä ja mieltä.

Ennen raskautta menin tähän työpaikkaan tekemään 1,5kk sairaslomasijaisuutta. Hups vaan kun yhtäkkiä olinkin ollut puoli vuotta töissä, sitten vuoden, erilaisissa pätkissä. Vielä raskauden loppumetreillekin tein töitä ja rakastin jokaista päivää ja olin onnellinen, että minut möhömahoineni pyydettiin töihin jeesaamaan.

Mun on vaikea myöntää itselleni olevani hyvä. Peruspessimisti ja suomalainen ei itseään paljoa kehu, lähinnä vähättelee. Mutta työtodistukset, esimiehen ja työyhteisön kannustus ja kehut, niiden jälkeen on pakko uskoa olevansa hyvä! En paras, mutta oikeesti hyvä! Ei tonne oteta ihan ketä vaan, jotain täytyy osatakin ja mä piruvie osaan! HYVÄ MÄÄ!

Ehkä hairahduin aiheesta hieman nyt, mutta haitanneeko tuo. Tämä on kuitenkin päiväkirjatyyppinen ratkaisumalli, joten vaikka bannerissa komeilee jälkikasvu niin blogin sisältö on kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihmisen elämää.

Small update

Meneehän tää tässä. Soljuu.

mun rakkaimmat, rakkaimmassa paikassa <3

Tällä hetkellä W on flunssassa; neesu vuotaa ja köhä on jonkinlainen, mutta kuumeelta on onneks vältytty ja toivottavasti ei sellainen meille tulekaan kylään. Yöt menee räkämäärään nähden hyvin, suolatippojen, sipulin ja kohotetun sängynpäädyn avustuksilla.

Mulla on vanhempainvapaata jäljellä tasan 4vkoa. Tai päivälleen neljän viikon päästä oon tehnyt jo ekasta työpäivästä yli puolet. Ajatuksena aika hurja, mutta eteenpäin on mentävä. Lauantaina lottokuponkia täyttäessäni tuumailin, että menisin silti töihin vaikka pääpotin saisin. Isimies sais jäädä kotio opetttelemaan arkea toukan kanssa. Lottovoitto tuli, mutta ei ihan päävoittoa, kymppi silti :D

Wilin eka hammas on täällä! Huomasin sen ohimennen eilen, kun jäpikkä päätti purra mua sormeen. Olin varma, että suussa oli jotain ylimääräistä (kuten ne kymmenet havunneulaset, joita koiran mukana on kulkeutunut sisälle...), mutta ei! Tarkempi tarkastelu osoitti, että alas eteen on tullut hammas. Ei se ihan valkoisena pilkota, mutta pirun terävä kikkare siellä on :D muita odotellessa...

Iskän auto on paras, koska siellä saa matkustaa etupenkillä :)

Hammaslääkäristä sai hammasharjan. Niitä onkin pojalle nyt yhteensä neljä :D

W päästettiin kuitenkin mummulaan hoitoon ja siellä oli treenattu leipomista! W oli siirtynyt hyvin nopeasti työnjohdollisiin tehtäviin, kun taikinaa oli mennyt enemmän kohti suuta kuin peltiä :D

Matkustettiin myös bussilla ekaa kertaa viime viikolla. Oli jännää, molemmilla :)

Uusin hittilelu vessassa on ämpäri!

Tämän kuvan lisäsin Instagramiin tekstillä:
In Finland we have this word #paskajäykkä <3