Kuukausi sitten oli vanhempainvapaata aika tarkkaan kaksi viikkoa jäljellä. Nyt olen ollut jo kaksi viikkoa töissä. Virallisesti vanhempainvapaan viimeinen päivä on huomenna. Niin se aika kului ja kaikki muuttui. Tosi äkkiä.
Töissä on ihanaa. Oikeasti TODELLA ihanaa. Se, että mun työ ja työpaikka sekä -kaverit on huippuja niin se oma aika on jotain todella maagista. Saa olla aikuisten ihmisten parissa, pyöritellä muiden ongelmia, laskea matkalaskuja, kirjata raportteja, suunnitella tulevaisuuteen koulutuksia ja muita hienoja juttuja! Se on kaikkinensa aivan upeeta!!!
| Töiden alkamisen kunniaksi uus tukka! <3 |
Mä en ikävöi Wiliä työpäivän aikana, harvemmin edes mietin miten hoidossa menee, koska tiedän, että siellä menee tosi hyvin. Wili on ollut hoidossa kuin kotonaan, nukkuu ihan huikean hyvin ja juo jopa maitoa, jota kotona ei ole kovin hyvällä menestyksellä tapahtunut pitkiin aikoihin. Ihan kiva se on hakea lapsi hoidosta tai odottaa isää ja poikaa kotiin työpäivän päätteeksi, mutta silti, ei mun tarvitse koko ajan olla ähpuh ja oivoi kun on ikävä. Meillä on viikossa kuitenkin 4 yhteistä päivää kotona ja se on ihan tarpeeksi. Nyt kun työntekemisen makuun on päässyt, niin pää tuskin kestäisi seitsemää päivää kotona viikossa enää... Karua, mutta totta.
Wili nappasi hoidosta itselleen enterorokonkin. Tämän viikon maanantain ja tiistain isä ja poika olivat sairaslomalla kotona. Eipä tauti onneksi kovin raju ollut; sunnuntaina nousi kuume ja pari yötä meni hieman normaalia kehnoutta vieläkin kehnommin eivätkä rakot ja näppylätkään liiemmin haitanneet. Hiukan hankalasti lämmin ruoka laski, mutta pysyy sitä isompikin ihminen hedelmäsoseilla viikon hengissä.
Wilsson on oppinut ryömimäänkin. En muista mainitsinko asiasta jo. Vauhti on melkoinen, jos edessä siintää esimerkiksi koiran luu, sähköpistoke tai portti... Monen monta keskustelua on käyty sähköjohtoihin kajoamisesta ja aina ne päättyvät lohduttomaan loukkaantumisitkuun, kun äiti ei ymmärrä ja kieltääkin vielä. Lapsen elämä on joskus tosi rankkaa, ainakin lapsen omasta mielestä.
Imetys lopetettiin suht onnistuneesti 8kk-päivänä. Myönnän olevani täysin itsekäs, mutta teki hyvää päästä irti imetyksestä ja nukkumaanmenokin tapahtuu pullon kanssa melkoisen paljon ripeämmin ja muutenkin jouhevammin. Vieroitutaan iltapullosta vaikka muutaman vuoden päästä sitten, jos tulee sellainen tilanne.
Joulu odottaa 10 päivän päässä. Kiinnostaa muuten kuin kilo paskaa, taaskin. Valmiiksi jo risoo se aaton hössötys ja se, että täytyy juosta joka ainoassa paikassa samana päivänä ja mielellään samalla kellonlyömällä. Lahjat on ostettu, Wilille väkisin vääntämällä löysin jonkun piippaavan possun, johon mulla varmasti menee hermot heti... Jotenkin tuntuu niin turhalta ostaa yhtään mitään krääsää, kun sitä saa kantaa mummuloista kassikaupalla kotiin illalla. Toki sitä nyt jotain toiselle ensimmäisenä jouluna, mutta kuitenniin.
3kk ekoihin synttäreihin ja mä onneks ratkaisin tilakysymyksen jo ajoissa. Meillä on töissä kivat kokoustilat, joiden vieressä on iso huone täynnä leluja; ei tartte ängetä kaikkia meille tähän pieneen tölliin samaan aikaan, kun ei kaikki millään mahdu edes istumaan. Eikä tartte siivota!!! Töissä käy siivooja, hoitakoon se asian :D
| Lapsenvahtikeikalla ilo oli ylimmillään! :D |
Mitäpä vielä...
Väsyttää aivan tautisesti. Yöt on hulinaa edelleen. Minä kun herään kaikkeen kohkaamiseen niin sen sitten tietää kuinka siinä käy, kun toinen unissaan pyörii sängyssään kuin maailmanpyörässä. Menneen viikon pohjanoteeraus oli 45min "unta" koko yönä, viime yönä maksimaaliset 3h... Isäntä kipeänä, joten sekään ei tilannetta mitenkään auta. Sekin on muuten jännä; kun mies sairastaa niin maailman pitää pysähtyä ja sairaan olla keskipisteenä. Kun äiti sairastaa niin ei ole mitään asiaa jäädä sänkyyn potemaan, vaan hoidetaan tiskit, pyykit, ruuat, lapsen syöttäminen, vaipat, nukutus jne.
Ihan en osaa itse arvostaa tätä superihmisen roolia jotensakaan.
| Etämummulta saatiin pikkujoululahjaksi nosturiauto ja lähimummulta kasa rahaa :D |
| Mumumuikee ja kuten täti sanoi, huhuhuikee! :D |