Lähes näin kauan on edellisestä päivityksestä. Jotenkin kirjoittelu vaan jäi, kun työt muuttuivat kokopäiväisiksi, kesä tuli, lumi suli ja niin päin pois. Ehkei ainainen vinkuvonku linja enää jaksanut kiinnostaa? Mene ja tiedä.
Vuoteen on mahtunut oikeasti paljon.
Viime kesänä, heinäkuussa, juhlittiin meidän häitä. Yhdistettiin meitin avioliiton siunaus ja anopin 50v juhlat ja järjestettiin kekkerit anoppilan takapihalla. Kyselijöille sanoin pukukoodiksi yleensä verkkarit. Kerroin pukeutuvani itse häämekkooni (joka ei ihan tavallisuutta vastaa), mutta samaan hengenvetoon sanoin, että paikalle saa tulla ihan minkälaisissa vermeissä tahansa. Laidasta laitaan asuja olikin, mutta tärkeintä oli se, että paikalla oli ihan huippujoukko ystäviä ja sukulaisia. Juhlat olivat elämäni parhaat! Viimeinen vieras lähti aamuyöstä neljän aikaan ja minäkin jaksoin muistaakseni kolmeen asti hillua tanssilattialla. Ihan huippua!
Mitään erityisempää kesälomareissua ei perheen kanssa tehty. Kiviniityn eläinpuisto taisi olla kaukaisin matka. Perkeleen kuuma, mutta mukavaa oli. Ehkä tänä kesänä ipana ymmärtää reissusta vielä enemmän.
Joulukuussa koitti se hetki, kun sanoin hyvästi MLL:n Satakunnan piirille sopimuksen loppuessa. Siitä asti, kun menin harjoitteluun ko. paikkaan vuonna 2012, oon pitänyt paikkaa toisena kotina. Työsuhteen viimeiset 4kk kuitenkin osoittivat sen, että joku oli tullut mun kotiin ja kysymättä vaihtanut tapetit sekä sisustuksen ja mä en pitänyt siitä. Mun oli huono olla. Ehkä oli parempi, ettei sopimusta jatkettu. Nyt takana on 5kk työttömyyttä ja toive uudesta työpaikasta on suuri. Edes vuoden loppuun asti, sitten puhaltaakin taas uudet tuulet.
Maaliskuussa Wilimies otti ja täytti kokonaista 2v! Vähän jopa pelottaa se todellisuus kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Raskaat kaksi vuotta, mutta eipä sitä montaa päivää vaihtais pois. Tuskin yhtään, koska kaikesta oppii kuitenkin jotain. Synttärijuhlat oli mukavat ja sankari oli aivan hurmiossaan kaikista upeista lahjoista. Oli ehkä peliveto, että sankari jäi juhlapaikalle (eli mummulaan) yöksi juhlien jälkeen, kotona olisi saattanut olla melkoinen tappelu edessä.
Wili on kehittynyt puhetaidoissaan ihan uskomattoman paljon. Kaiken se toistaa ja kaiken se muistaa! Wili saattaa kerran läpikäydystä kirjasta kuin vettä vaan luetella junien, ötököiden tai muiden sankarien nimiä. Värit eivät vielä ihan hahmotu (kaikki on yleensä punaista), mutta taasen esim. PuuhaPeten logon värityksen Wili kyllä tunnistaa Puupiksi helpostikin. Joskus Wili yllättää myös monisanaisilla lauseilla, joissa on jopa päätteitäkin! Autot-elokuvaa katsottaessa poika totesi mulle yhtäkkiä, että "äiti! tyhmä auto työnsi toisen tallista". Yllätyin.
 | |
| Niin rakastan näitä veikeitä ilmeitä <3 |
 |
| Tääki meilt onnistuu! |
 |
| E.T. phone home! |
 |
| Kummisedän kaa <3 |
 |
| Tapaninpäivänä käytiin sit jo Hesessä... (Y) |
Kämppä on laitettu myyntiin ja toisesta tehty ehdollinen ostotarjous.
Niin toivoisin, että kesän aikana päästäisiin uuteen kotiin, kaikki 150m pihan toiselle puolelle.
Katotaan jos meikämanne ryhdistäytyy kirjoittelun kanssa.
Stay tuned!
