Tunnistaako sen jo ennen kuin tietää?

Meikäläisen kierto on ollut aina säännöllisen epäsäännöllinen. Päivä sinne, toinen tänne, joskus enemmänkin. Menkat ovat aina alkaneet kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten rättiä on saanut pitää jo muutamia päiviä ennen alkamisajankohtaa, varmuuden vuoksi.

Katselin kalenteriani kesäkuun loppupuolella ja totesin, että jaahas, tiistaina 2.7. pitäisi taas hilloviikkojen alkaa. Perjantaina 28.6. kävin normaaleilla aamutoimillani vessassa ja huomasin, että paperiin tarttui jotakin ruskean sekaista tuhrua. Suunpielet kääntyivät alaspäin ja totesin itselleni ääneen, että ehkä ensi kierrosta sitten. Ei kun rättiä kohdilleen ja asioita hoitamaan kylille. Meikäläisen vatsa on aina mennyt sekaisin menkkojen alkaessa ja mainittuna perjantaina istuessani lounaalla olin aivan varma, että joudun poistumaan ruokapöydästä, kun vatsa alkaa heittää kuperkeikkaa. Vaan näin ei käynytkään...

Vielä lauantainakaan ei lisää tuhrua saati kunnon vuotoa ilmestynyt, ei rättiin eikä paperiin. Vatsa ikäänkuin juili silti, tuntui kuin se menisi sekaisin, mutta toisaalta taas tuntui erilaiselta. (Kuulostanpas taas päättämättömältä :) ) Sunnuntaina päätin kesäteatterireissun "kunniaksi" hieman tuulettaa alakertaa ja jätin rätin pois. Koko esityksen ajan olin varma, että tästä kun nousen niin minusta jää vain punainen läikkä penkkiin. No, ainut minne läikkä jäi oli paidan selkämys ja sekin läikkä oli pelkkää hikeä suorasta auringonpaisteesta.

Maanantai 1.7. jatkui samaan malliin, juilii, ei juili, on olevinaan isompi hätä ja taas ei olekkaan olevinaan. Jotenkin kun tätä jälkeenpäin ajattelee, niin tiesin jo lauantaina kuinka tässä kokonaisuudessaan käy. Tiistaina 2.7. piti h-hetken koittaa, vaan ei koittanut.

Keskiviikkona 3.7. päätin, että haen raskaustestin. Ajelin ainakin 10 kertaa apteekin ohi ennen kuin "uskaltauduin" sisälle. Siinä silti mitään uskaltautumista sinäänsä ollut, ennenkin testejä sieltä on haettu. Tiesin missä ne ovat, joten saatoin tehdä heti täsmäiskun oikealle hyllylle, ilman, että kukaan tulee kyselemään voiko auttaa. Ison kaupungin iso apteekki, ei paniikkia. Silti testin hakeminen jännitti.

Valitsin Predictorin testin aiempien apteekkigooglauksieni jälkeen. Mukaan vielä Rennietä ja Panadolia, toista närästykseen ja toista menkkakipuihin, jos ne sieltä vielä alkaisivatkin. Kassan kautta kotiin. Jännitti pirusti.

Luin ohjeet ja totesin, että helppo homma. Kaivoin hommaan mukaan jonkun ikivanhan pakastepurkin, jotta pissan osumisen tarkkuus tulisi maksimoitua :D Testipää pissaan, suoja paikalleen ja testi nököttämään ammeen reunalle. Viisi minuuttia piti odottaa. Hailakka viiva. Niinkuin taisin aiemmin jo kirjoitella niin ajattelin sen olevan viivan paikka testissä. Odotin vielä tovin. Kyllä se sieltä tummeni. Ei paljoa, mutta vähän.

Siinä se sitten oli.
Minä olen raskaana.
Minusta tulee äiti.
Äiti.
<3

Meidän jengi

Tietysti fiksua olisi varmasti vähän kertoilla keitä täällä ruudun takana on, jos tätä blogia vaikka sattuu joku muukin lukemaan kuin minä itse :)

Minä, tuleva äiti, olen 28-vuotias työssäkäyvä opiskelija. Tulevaisuudessa siintää sosionomi-diakonin paperit, jotka toivottavasti saan käteeni normaalissa aikataulussa ensi toukokuussa. Ehkä tämä pieni pirpana nyt hiukan sekottaa pakkaa, mutta enpä ota ressiä. Voin valmistua myös syksyllä, ei hetkauta meikäläisen elämää kovinkaan paljon :) Töitä olisi tarjolla elokuun puoleen väliin asti tällä haavaa, vain. Kovasti yritän katsella vielä jotakin tekemistä koulun oheen, niin pitkälle raskauteen kuin mahdollista on.

Isäntä meillä korjailee autoja ja viettää kohta 27. synttäripäiväänsä. Enpä kauheasti avaa hänen historiaansa, hän ei halua liiemmin itseään "koko maailman" tietoisuuteen.

Meillä on takana yhteistä taivalta vasta vajaa 6kk. Ollaan tunnettu kyllä vuosikaudet, mutta molemmat tahoillaan parisuhteissa. Tämä suhde on meikäläisen yllättänyt täysin; kuinka hyvä ja turvallinen olo jonkun kanssa voi oikeasti olla? Uskomatonta.

Voi olla jonkun mielestä aikaista saada yhteinen lapsi tässä kohtaa suhdetta, mutta minä hitot välitän moisista mielipiteistä! Minulla on hyvä olo asiasta, samoin miehellä, tarvitseeko se muuta? Ei. Joku saattaa tuhahtaa jotain jostain alkuhuumasta, mutta tuhahtakoon. Edellinen parisuhteeni kesti 7 vuotta ja aika harvassa olivat ne hetket, kun olisin 100%:n varmasti ollut sitä mieltä, että lapsi on tervetullut. Nyt olen. Täysin.

Lapsi on ollut ja on edelleen elämäni suurin unelma. Se, että olet jollekin äiti. Äiti.

Nykyisellekin miehelleni sanoin, että jos tulen raskaaksi syystä tai toisesta ja hän ei ole valmis ottamaan vastuuta asiasta, niin lähteköön lätkimään saman tien eikä vasta joskus. Minä haluan lapsen ja olen sen valmis kasvattamaan myös yksin. Saattaa kuulostaa itsekkäältä ja sitä se varmasti onkin, mutta karu fakta on myös se, että mitä lähemmäs tai yli 30 ikävuoden sitä menee, niin sitä enemmän mahdollisuudet elämän suurimman unelman toteuttamiseen pienenevät.

Vaikka kirjoittamista rakastankin niin nyt tuntuu olevan työn ja tuskan takana saada aikaiseksi järkevää tekstiä, jossa olisi joku punainen lanka. Ehkä sitä haluaisi vaan oksentaa kaiken kerralla tekstiksi, mutta kun on niin onnesta soikeana niin ei saa mitään järkevää ulos :D

Neukku varattu!

Hihhei, nyt olis ensimmäinen neuvola varattuna! :)

Ei tarvitse odottaa kuin kolme viikkoa ensimmäistä käyntiä. Muistaakseni ajan antanut terkkari sanoi, että kun kuudes raskausviikko on lopuillaan (?) niin voidaan eka käynti tehdä...
Meikäläinen näet on aivan pihalla kaikista viikoista sun muista jutuista. Raskauslaskurin mukaan olisin nyt jo kuudennella viikolla, mutta kun katsoo kalenteria niin ei se nyt oikein kyllä käy... kai.

Minen näistä viikoista ja päivistä silti ressaa. Kyllä se ipana sieltä sitten tulee, kun sen on aika tulla.
1,5h neuvolakäynti kuulostaa aika pitkältä, todellisuudessa en varmaan ehdi edes kysyä tuossa ajassa kaikkea mieltäni askarruttavaa :)
Verikoetta ja pissatestiä ja mitä kaikkea ne lupailivat. Huh! Isäntä pelkää piikkejä suurissa määrin, joten saa nähdä kuinka se kestää verikokeen ottamisen katselemisen. Ehkä se olen minä joka pitää häntä kädestä, hihhih :)

Isäntä saattaa kyllä kohta hermostua, koska meikäläinen on luonteeltaan peruspessimisti. Ja pessimistihän ei pety. Lupasin lopettaa pessimistisyyden heti, kun ensimmäinen kolmannes raskaudesta on ohi.
Kun varautuu pahimpaan, ei putoa niin kovin korkealta, jos jotain sattuu.

Olen jotenkin silti niin äärettömän onnellinen. Kaikesta.

Plussan puolelle meni!

Siltä se sitten näytti ke 3.7.2013.
Ohjeissa käskettiin odottaa 5min. Minähän odotin. Harvinaisen hailakka viiva, kuvittelin sen olevan vain viivan paikka testissä. Luin ohjeita paketista uudestaan ja totesin, että 15 minuuttiakin voi odottaa, mutta sen jälkeen tulosta on "turha" lukea. Jaksoin odottaa yhteensä 11 minuuttia ja kurkkasin uudestaan.

Kyllähän se tummempi oli, vaikkei se näissä kuvissa välitykään. Olin puulla päähän lyöty ja jäin funtsimaan miten kerron tulevalle isälle. En saanut sanoja suustani, lykkäsin testin vaan isännälle käteen. Ilme oli näkemisen arvoinen :) Parin tunnin päästä tuleva isä kysyi, että onko tällainen testi varma. Eihän se toki ole, apteekkiin siis ja kassalle kiikutettiin ClearBlue Digital. Ei tarvi arpoa viivoja, kun testi kertoo tulokset sanoilla RASKAANA tai EI RASKAANA.

Päätettiin odottaa torstain 4.7. aamupissaan testausta, kun aina sanotaan, että aamupissa paras pissa näihin systeemeihin. Meikäläinen toki heräsi jo tuntia ennen kellonsoittoa ja hiippaili vessaan ja tässä tulos, osa 1:

 

Ohjeiden mukaan ensimmäisen osion tulos tulee kolmessa minuutissa. Jaksoin odottaa ehkä 1,5 min. Viikkojen saaminen ruutuun kestää kuulemma toiset 3min, jaksoin jälleen odottaa ehkä 1,5min... Kolmen minuutin jälkeen tulos näytti tältä, osa 2:

 

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin kyllä, minä olen raskaana.

Ja aivan vietävän onnellinen.