Eilen oli rakenneultra. Jännitin sunnuntaina asiaa tosi paljon, ehkä vielä vähän eilen töissäkin, mutta kun laahustin polia kohti, niin totesin, että se tulee mikä annetaan ja kaikki otetaan vastaan. Tässä vaiheessa paljon ei voi enää muuttaa kuitenkaan.
Mies ei päässyt töiltään mukaan, joten kukas muukaan siellä vieressä istui kuin oma äiti :) olin varma, että se alkaa parkumaan, mutta ei onneks. Plus sain itsekin pidettyä itseni kasassa.
Ultra oli ihanan pitkä, ainakin 45min! Pituus johtui myös siitä, että Taisto myllersi mahassa itsensä aina sellaiseen asentoon ettei saatu otettua tarpeellisia mittoja. Sydämen lokerikkoja haettiin vaikka kuinka ja kauan ja erilaisissa asennoissa. Onneksi lopulta ne sieltä löytyivät ja normaalit olivat.
Jätkällä oli hirmuinen vauhti käsiensä ja jalkojensa kanssa! Etuseinämässä oleva istukka "estää" potkujen tuntemisen, mutta selkeästi siellä kaikenlaista tapahtuu kyllä
Ja miten selkeää kuvaa se vekotin näytti! Sormet pystyttiin laskemaan ja selkärangastakin näkyi varmaan joka ainut nikama! Ihan huikeeta! Minä en mitään mittoja oikeastaan ymmärtänyt, mutta sen tiedän, että Taisto on 433g painava ja toisen jalkapohjan pituus on 3,69cm. Kaikki oli normaalisti, sydänäänet hyvät ja mitä muuta siellä nyt sitten tarkasteltiinkaan...
Ja kyllä, Taisto on nyt Taisto, ilman hipsuja. Jätkä leväytti haaransa auki ja kätilö totesi, että jos sukupuolen haluaa tietää niin tästä sen näkee. Selkeät kivekset ja pippeli siellä heilui <3 Moneen kertaan kätilö painotti sitä, että ultrasta ei koskaan saa 100% varmaa vastausta, mutta tuskin kannattaa ainakaan pinkkiä röyhelömekkoa ostamaan mennä... :)
Minä oon alusta asti tiennyt, että poika sieltä tulee. Se on ollut vaan sellainen olo. Miehen sukuun ei tyttöjä edes synny, että sitäkin kautta olo on vahvistunut asian tiimoilta. Ja nyt se on varmaa. Tai niin varmaa kuin se nyt voi olla.
En edes ala jauhamaan sitä hössötyksen määrää, joka anoppilan suunnasta tuli tämän sukupuoliuutisen jälkeen. Eikä oma äitini jäänyt kovinkaan paljon jälkeen... Jollain tapaa oon ehkä vähän väsynyt ihmisten hössöttämiseen. Tai no, sanat ehkä ja vähän on aika lieviä. Suunnittelemattomuudesta huolimatta lapsi on toivottu ja tuottanut iloa alusta asti. Hän on unelmieni täyttymys. Mutta kun se hössötys vaatteista ja sängyistä ja leluista ja ties mistä krääsästä ja kilkkeestä. Olen onnellinen, että kaikki isovanhemmat haluaa olla mukana lapsen elämässä jo ennen sen syntymää, mutta rajansa kaikella. Minen jaksa hössöttää enkä jaksa sitä, että joku muu hössöttää vieressä, täysillä. Kyllä innostunut saa olla tietysti, sitä en keneltäkään kiellä. Mutta sanoppa tämä ääneen niin olet maailman paskin ihminen, mikään ei kelpaa jne. Oravanpyörä.
Joka tapauksessa, Taistolla kaikki hyvin, se on pääasia <3
 | ||
| Tässä sivuprofiili ja hurmaava nöpönenä <3 |
 | ||
| "Mutsi kysyi luuleksä olevas James Bond? Sanoin en mä tiiä, mut jotain samaa meis on <3 |
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti