Jäljellä 18!

Viikkoja tällä päivämäärällä 37+3. Huhhei!

Josko ensin pari sanaa painokontrollista. Ensimittauksella tyypin koko arvioitiin 3400g ja lääkäri totesi, että ompas iso. Otettiin tarkistusmittaus ja korttiin merkittiin kooksi 3100g, joka menee sitten jo keskikäyrällä. Lääkärin arvion mukaan tulossa noin nelikiloinen normaali vauva, joten painokontrollille ei tarvetta. Saa nähdä kuinka käy. En pitänyt tästäkään lääkäristä liiemmin, mutta parempi se oli kuin edellinen "jos sinä syödä paljon hese, niin sinun vauva iso"-tyyppi. Kotiin saapunut epikriisikin oli ymmärrettävää kieltä, jossa sanottiin, että minäkin oon normaalikokoinen :D

Kuulemma ihan äitinsä suu <3

Jäin pois töistä viime viikolla vihdoin. Kaikki koulutehtävät on tehty ja nyt on kertakaikkisen tyhjä olo. Viimeiset kolme vuotta on voinut täyttää kaikki tyhjät hetkensä (ja myös ne ei-tyhjät) raporteilla ja esseillä tai ainakin ajatustyöllä tulevista jutuista. Nyt vaan ollaan ja keinutellaan. Niin ne "viisaammat" sanoo, että kohta on kädet täynnä töitä. On varmasti, mutta eri asia se joka tapauksessa on, vauvan hoitaminen kuin opiskelu. Kun yksi elämänvaihe loppuu niin toinen alkaa.

Tasan 37+0!

Rakas ystävä kävi kahden lapsensa kanssa kylässä tällä viikolla ja koirakin sai ensikosketuksensa ihan pieneen ihmiseen. Koirahan on adhd ja kaikkien kaveri, menokin oli sen mukaista. Onneksi on pieni koira, isompi vauhko olis saanut pahaa jälkeä tehtyä. Tosin, olihan toinen pikkunaisista ollut sisällä ehkä 2min kun koira hyppäsi päin ja tuuppasi toisen kumoon. Onneksi pikkunainen on tottunut koiriin ja vahinkoa ei sattunut. Pienempi pikkunainen on iältään 9kk ja ihan niin pieneen ihmiseen koira ei siis koskaan ole tutustunut. Turvallisuussyistä koira ja toistaiseksi lähes vielä jalaton pikkunainen eivät olleet lattialla samaan aikaan, mutta syliin olisi koirakin pikkunaisen kanssa halunnut. Vauhkoudesta huolimatta luotan siihen, että koira sopeutuu tulevaan lapseen ajan saatossa. Pienempi pikkunainen sai aikaan allekirjoittaneella myös ensimmäisen kunnon maidon herumisen, kun tuossa sylissä kiemurteli. Hurjaa! :)

Ystävän itsensä tekemät uniikit mäykkykuosiset jutskat vauvalle <3

Rv 10 - Rv 27 - Rv 37 :)

En tiedä onko hemoglobiinissa tapahtunut muutoksia (tuskin), mutta olo ei ole sillä tavalla nääntynyt enää, niin kuin oli muutama viikko sitten. Tilalle on astunut unettomuus. Moneen viikkoon en ole nukkunut kuin ihan satunnaisia kunnon yöunia. Meikäläiselle kunnon yöunet on sitä, että unta saa noin 8h parilla pissatauolla. Yleensä nykyään nukahdan siinä ennen klo 23, herään viimeistään kahdelta vessaan ja siinä se yö oikeastaan sitten onkin. Sitten sitä pyörii ja kierii ja joka paikkaan sattuu ja äh ja puh. Ja mikä tilanteessa on eniten perseestä, on se, että isäntä kuorsaa ihan tautisella volyymilla tähän päälle. Ei siis mitään toivoa unesta. Häädän hänet sohvalle tai menen sinne itse, yksi lysti, ääni kuuluu korvatulppien läpi ihan yhtälailla. En tiedä millä keinolla saisin sen lääkäriin, risat siltä täytys varmaan poistaa, jotta helpottais. Koska tilannehan on se, että isäntä nukkuu myös huonosti kun se kuorsaa, tottakai. Eikä se sohvalla nukkuminen ole mikään ratkaisu asiaan. Se on vaan hätävara eikä tule toimimaan, kun lapsi tulee taloon. Eikä se lapsikaan tuossa metelissä kyllä nuku. Tai mistä tietää vaikka nukkuiskin, kun sitä sahaamista on 9kk tuolla vatsassa kuunnellut.

Mahtavaa kuvankäsittelytaitoa Picasalla :D 

Vähän on jaksaminen, henkinen kantti, koetuksella. Täytyy myöntää.

ps. Sairaalakassi on harjaa vaille valmiiksi pakattu ja tyypin pyykkien peseminenkin aloitettu. Jotain edistystä siis.