1-vuotis kuvat

ovat vihdoin täällä! JEE!

Kaikki krediitit Hannu Ikonen Photographylle, huikee miäs!

Kaks pehmeetä <3

Suamisen klaani!

#mupoika

Sumuista...

Taas jyllää korvatulehdus ja yöhulinat. Äiti ei oikeen jaksais. Huoh.

Sormiruokailu on niin pentelees jees...

Toddler in da house!

Niin se vuosi vierähti ja meiltä hävisi vauva, taloon tuli vaihdossa taapero. Uskomatonta, mutta totta.

1v neuvola saatiin kunnialla käytyä, riisuminen/pukeminen ja rokotteet vähän harmittivat, mutta niistä onneksi selvittiin. Tänään on viikko neuvolakäynnistä, joten odotellaan josko MPR (?) nostaa kuumetta... Alkanut viikko on onneksi sellainen, että Wili on mummulahoidossa, joten siellä voi olla kuumeessakin, jos niikseen sattuu, hoiva on silti taattu :)

Myös ekat synttärit on juhlittuna. Oli melkoista hulinaa koko päivä ja taisi äiti olla enemmän väsynyt ja uupunut kuin sankari. Wilsson lähti suoraan juhlista mummulaan yökylään, joten isi ja äiti sai nukkua rauhassa yön, jes! Lahjaksi toivottiin rahaa uusia turvaistuimia varten ja sitä kertyikin lelujen ja muiden juttujen ohella tosi kivasti. Vielä kun joku päättäisi mikä istuin olisi meille paras ja mistä se tilataan... Phuuuh.

Neuvolaan palatakseni, tuoreina mittoina painoa 10,3kg ja pituutta 76,5cm! Joku päivä mietiskelinkin, että miksiköhän 74 kokoiset bodyt krinnaa niin perkuleesti, mutta tässähän se syy sitten olikin...

Taidoista; konttaaminen alkoi muistaakseni helmikuun loppupuolella ja nyt ei maltetakkaan enää sitten ryömiä ollenkaan. Noustaan tukea vasten komeasti seisomaan ja tukia vasten myös kuljetaan aika vinhaa vauhtia paikasta toiseen. Myös karhukävelyasentoa on välillä kokeiltu, joten eiköhän se sieltä kohta nouse kuin fenixlintu tuhkasta ja lähte dallaamaan.

Yöt ovat kovin rikkonaisia ja se väsyttää enemmän äitiä kuin lasta. Syytä en yöitkuille ole löytänyt, ehkä se on taas sitä surullisen kuuluista VAIHETTA! Kyllähän tuo aika hyvin nukkuu, mutta joskus, edes joskus kaipaisi pitkää herätyksetöntä yötä, jotta jaksaisi töissäkin painaa täysillä tai vapaapäivänä kotona olla lapsen kanssa jotain muuta kuin zombi.

Blogin päivitystahti on mitä on, mutta kun ei jaksa, pysty eikä kykene. Onneksi kirjoitan tätä tasan tarkkaan itselleni, eli eipä tartte ressailla liiaksi. Onneksi ollaan otettu nyt käyttöön ulkopäikkärit (nytkin sataa saavista kaatamalla vettä ja tuolla tuo tuhisee vaunuissa) ja ne kestävät parhaimmillaan jopa 3h! Siinä ajassa ehtii kaikenlaista ja joskus ei mitään...

Pieni kuvaoksennus loppuun ja aletaan odottamaan uutta päivityshetkeä.

Mummu <3

Kakun kanssa meinasi iskeä kaksi katastrofia! Ensin kakuntekijä sairastui, onneksi siihen saatiin paikkaaja ja upea sitruuna-suklaa -taideteos maistui aivan tautisen hyvältä!...

Toinen katastrofi oli kynttilä. Ykköstä ei meinannut löytyä sitten millään. Hätä keinot keksi ja seiskasta tehtiin ykkönen :D

Äiti puhalsi ja sankari keimaili :D

Isi <3

Kakun leikkaus kymppikilonen mötikkä sylissä yhdellä kädellä oli suoritus...

Love and marriage

Nyt on perheessä entisen kahden sijaan kolme Suomista.

Avioliiton satamaan purjehdittiin tiistaina 17.2.2015

<3

Häälookin mulle loihti upea ja äärettömän taitava Piia!
Piian blogia voitte seurata klikkaamalla TÄSTÄ!

Viimeinen virallinen vauvakuukausi

Niin tuli sekin päivä, kun Wilsson täytti 11kk ja toden totta tämä hukkapätkä viettää nyt viimeistä vauvakuukautta. Olkoon vuoden summauksen aika vasta ensi kuussa, kun täyttyy vuoden maaginen rajapyykki.

Valvominen ottaa täällä jälleen voimille. Itse oon koko ajan aivan helvetillisen kiukkuinen nalkuttava akka, enkä osaa millään tapaa nauttia arjesta. Odotan vaan koko ajan, että tulee tiistai, jotta saan Wilin hoitoon ja pääsen itse töihin lepäämään. Oikeasti, töissä pitää todella kovaa kiirettä koko ajan, mutta silti se on kuin lepoa hermoille kotioloihin verrattuna. Koko ajan joku vaatii kyllä jotain, mutta yleensä luurin päässä on aikuinen ihminen, joka osaa perusteella tarpeensa eikä vaan itke ja vingu... Kylläkyllä, tiedetään, niin ne lapset kommunikoi, mutta tällä väsymysasteella ihan suoraan sanoen vituttaa aivan jokainen inahdus.

Liikkuminen on Wilin kohdalla melkoisen vauhdikasta eikä nykyään ole kyllä mitään jakoa istua rauhassa sohvalla telkkaria katselemassa lapsen leikkiessä. Viihtyy tuo lelujensa parissa noin kolme sekuntia ja sitten ottaa suunnan koiran ruokakupille, sähköjohtoihin, iskän tietokoneelle, vessaan tai makkariin yöpöydälle... Nämä ovat ne suurimmat houkutukset nykyään. Ei siinä mitään jos tuo istuisikin pesukoneen edessä sitä tuijottamassa (on muuten kiinnostavaa, varsinkin 60 lakanapyykki...), mutta kun yleensä suussa on lattialasta tai tolu. Tai vaihtoehtoisesti kylpypunkka täytyy vetää niskan päälle tai kiivetä vessanpyttyyn.

Väittäisin, että osasyy valvomiseen ovat jälleen hampaat. Amatöörin silmiin näkyy etuhampaiden vieressä kaksi uutta nököä, ehkä. Voivat toki korvatkin vaivata. Tai sitten ei oikeasti vaivaa mikään, täytyy vaan riekkua.

Olisi mukavaa, jos jossain myytäisiin sellaisia itsehillintäpillereitä, joita napsimalla päässä ei kiristäisi niin kauheasti koko ajan. Aamulla herätään kukonlaulun aikaan, ärsyttää. Puuro harvoin laskee aamulla, sitä saa jännittää. Aamupalasta saa vain haaveilla, vituttaa. Päiväunille ei suostuta, ei siis millään tasolla hetkeäkään omaa aikaa, johon on jo tottunut. Illalla saa taas jännittää ja välillä suorastaan pelätä, että nukahtaako tuo. Okei, yleisesti nukahtaa kyllä, mutta sitten saa jännätä koska ensimmäinen herätys on. Yöt on mulle peikkoja nykyään. Mieluiten valvoisin vuorokauden läpeensä, jos se mitenkään olisi mahdollista. Jos näitä itsehillintäpillereitä jostain saisi, niin olisin varmaan vähän parempi äiti. Onneksi meillä ei silti koko ajan olla naama nyrpyllä, 90% ajasta vaan, puolin ja toisin.

Mutta,
kun meillä menee hyvin niin meillä menee tosi hyvin. Me hymyillään paljon ja naureskellaan, hömpötetään ja leikitään. Kutitellaan, kylvetään ja ajellaan mäyrämopolla. Vaipanvaihto alkaa aina huudolla, mutta sitten me muistetaan kaukosäätimen maaginen voima ja sitten meitä taas naurattaa, molempia.

Sain myös tietää, että ystäväni saa miehensä kanssa lapsen ja olen asiasta oikeasti ihan mielettömän onnellinen. Olen aina ollut ihmisten perheenlisäyksistä onnellinen toki, mutta nyt kun elämässä on oma lapsi, niin tiedostan, että ennen onnen seassa on selkeästi ollut hitunen myös katkeruuttakin. Hyvä on tämäkin tiedostaa toki kaikkineen. Pääasia on, että vauvoja tulee taas lisää ja ihmiset ovat onnellisia :)

Nyt yritän salakavalasti sniikata sohvalle vaakatasoon, kun pojat ovat vallanneet makkarin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Hymyhermanni!

Meinaan korvatulehdukselle.

Tää on meidän virallinen 10kk kuva; sankari ja sankarin kk-päivä -cocktail :D

Onhan meillä yskitty ja pärskitty jo kuukausikaupalla, mutta keskiviikkoaamuna, kun olin taas valvonut koko yön yskivän lapsen kanssa, niin päätin, että varaan lääkärin perjantain vapaapäivälle.

Aamut alkaa aina lastiksilla sängyssä :D

Neljän jälkeen soitteli hoitaja ja totesi, että Wilillä on kuumetta reilu 38. Selvä peli. Ilmoitin asian isännälle ja hän totesi, että mennään nyt välittömästi lääkäriin. Terveystalolta löytyi jopa aikoja sille illalle, joten vältyttiin Lääkäritalon päivystyksessä jonottamiselta.

Ristiäislahjaksi saatu taaperokäyrry kasattiin vihdoin ja se oli varma hitti!

Akuutti märkäinen välikorvantulehdus oli diagnoosi muistaakseni. Antibioottia ja kahta särkylääkettä. Lääkärireissu meni hyvin eikä Wiliä harmittanut kuin vatsan painelu ja korvien tarkistus, muuten oli mukavaa ja vielä mukavampaa, kun lääkärisetä antoi hienon lastan jolla sai leikkiä :)

Kotona meno oli entisellään ja vauhtia piisasi. Iltapuuroa naamariin lääkecocktailin kanssa ja siitä 12h unta. Pitkästä aikaa näin hyvin. To-pe yö oli samasta setistä huolimatta vähän katkonaisempi, mutta ei sentään tarvinnut koko yötä valvoa. Äiti pääsee onneks lauantaina töihin lepäämään... Vielä kun saatais kotonakin nukuttua pidempiä päiväunia niin olis ihan mukavaa. Kahdehdittavaa on se, että hoidossa nukutaan yhteensä päivän aikana jotain 3h, kotona hyvällä tuurilla tunti yhteensä kaksilla päikkäreillä. No, aika aikaansa kutakin kaiketi.

Johtaja <3

Lapsi ilmeisesti kasvaa...

koska se tai siis hän nousee jo sohvaakin vasten seisomaan...

Enää 45 yötä

Miten ja miksi tuntuikaan kuin ystävä vanha oisit. 

Ikkunaan tuntemattomaan miksi sä katsoitkaan?

Miten ja miksi vain minut löysit merestä ihmisten? 

Miten sä sait mut syttymään roihuksi tunteiden.

Kun kanssas lähden tiedät sen taakseni kääntyisi en koskaan. 

Pois surut pyyhin menneisyyden kun huominen sinä oot. 

Miten ja miksi lausuitkaan sanoja joita mä ootin?

Miksi sun äänes kuulemaan korvani sattuikaan?

Miten ja miksi tään oven löysit talossa vieraiden,

kaduilta vieraan kaupungin luokseni saapuen. 

Kun kanssas lähden tiedät sen taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhin menneisyyden kun huominen sinä oot.

<3

Ihan pränikkä vuosi alko just!

Vuosi 2014 on nyt taputeltu pakettiin ja siirrytty uuden upean vuoden 2015 puolelle.

2014 oli mun elämäni ihmeellisin vuosi, sattui ja tapahtui ihan kaikkea. Äitiys toki mullisti koko maailman; ennen oli vastuussa lähinnä itsestään, nyt toisesta pienestä ja avuttomasta ihmisestä, jolle minä olin ja olen kaikki kaikessa. Vapaus mennä ja tulla katosi yhdessä yössä ja tilalle tuli ns. ainainen huoli. En tarkoita pelkästään negatiivisessa mielessä tätä huoli-asiaa, koska sitä on hyvässä mielessäkin huolissaan toisen olosta ja elosta, se on myös "kivaa", että elämässä on jotain niin rikasta ja rakasta, että sitä miettii melkein taukoamatta.

Vuoden 2014 aikana oon oppinut elämään vähillä unilla, oon ajoittain oppinut pyytämään jopa apua mieheltä ja muiltakin ihmisiltä enkä vaan painanut hampaat irvessä jaksamisen rajalla itse koko ajan. Olen oppinut tulkitsemaan lasta monelta kantilta, kokeilemaan kikkaa jos toista, moneen asiaan. Olen oppinut, että lapsen vuoksi itsestä täytyy tehdä joskus myös pelle ja joskus myös julkisesti ja se on ihan okei. Oon oppinut, että kaupassa huutava lapsi ei kaada maailmaa eikä sen takia tarvitse poistua kaupasta.

Joulun eka lahja!

Viime vuoden aikana olen oppinut yhdistämään ensin raskauden ja opiskelun sekä työt, sen jälkeen opinnot ja lapsen, loppuhuipentumana myös lapsen ja työt. Kaikista oon selvinnyt, vaikka välillä onkin tehnyt tiukkaa. Oon oppinut sen, että lapsen kanssa voi elää suht samaten, kuin ilman lastakin, harvoista asioista täytyy luopua kuitenkaan.

Näitä oli niin paljon, että osa avattiin vasta joulupäivänä :D

Viime vuonna sain käteeni sosionomi-diakonin paperit ja olin niistä todella ylpeä ja innoissani. Olin saavuttanut haaveeni sosiaalialan tutkinnosta kymmenisen vuoden jahkaamisen jälkeen. Opintojen ohessa olin tehnyt töitä, eronnut pitkästä parisuhteesta, aloittanut uuden, muuttanut kahdesti ja kirsikkana kakun päällä saanut vielä lapsen. En mä itseäni suuren suurelle jalustalle nosta, mutta sanonpa vaan, että aika akka oon silti.

Viime vuoden aikana oon myös itkenyt enemmän kuin varmaan koko elämäni aikana yhteensä. Laitan sen hormoonien piikkiin, mutta merkille oon kyynelten määrän silti laittanut. Enpä vieläkään entisellä tasollani ole, mutta nyt pystyy jo hiukan pääkopassa hiljaa itselleen sanomaan, että rauhotu, jollain tapaa tästäkin selvitään.

Oon viime vuoden aikana oppinut tuntemaan mun miehen melko läpikotasin. Meillä on pitkä historia jo ennen parisuhdettakin, mutta nyt lapsen ja yhteisen arjen myötä ihminen on tullut tutuksi ihan uudella tavalla. Mulla on mies, jota mä rakastan ihan käsittämättömän paljon. Mies on valanut muhun uskoa kaikkina heikkoina hetkinä, jaksanut kuunnella mun valitusta mistä tahansa ja aina yrittänyt tsempata. Mies on kohottanut mun itsetuntoa kauniilla sanoilla ja spontaaneilla kosketuksilla, kuten myös arjen pienillä teoilla, joita ei huomaa kuin vasta jälkikäteen. Herkkis kyynelehtii täällä nytkin ja miettii, että miten mulle on siunattu noin ihana mies. En tiedä, oon vaan niin onnekas.

Äitiki tykkäs! Nyt on perheessä neljä mäyräkoiraa...

Sellasta kaikkea.

Wili vaihtoi vuotta mummulassa ja oli siis ekaa kertaa yökylässä.
Mua ei edes jännittänyt, muuta kuin se, että saavatko siellä nukutuksi, mummu ja poika.
No niin, Wili oli vetässyt lähes 12h katkeamatonta unta, että joo, oli siellä nukuttu.
Kunpa nukuttais kotonakin.

Joskus sitä vaan pakahtuu onnesta näiden kanssa <3

Siunattua vuotta kaikille! :)