Arki.

Kovat suunnitelmat oli päivittää blogia tasaisesti myös synnytyksen jälkeen, mutta kuinkas kävikään. Kuukausi edellisestä postauksesta ja saa nähdä koska tämänkin saa eetteriin.

Täytyy myöntää (ja samalla koputtaa puuta), että meillä menee hyvin. Oikeesti.

Poika sai kasteessa 4.5. nimen Wili Timo Juhani. Nyt hukkapätkää voi siis kutsua myös nimellä :)
Nimestä sen verran, että appiukko on etunimeltään Timo, isän toinen nimi on Juhani ja minun edesmennyt isäni oli Timo Juhani. Nimikavalkaadissa on siis huomioitu kaikki. Wili on sitten pojan ihan oma nimi :)

Wili kastettiin mun äidin tekemässä mekossa, jossa myös mut on kastettu melkein 30v sitten <3

Wili päätti noin kolmen viikon iässä lopettaa yösyömiset. Hän ehkä haistoi sen, että isä tarvitsee paljon unta ja isyyslomalta töihin paluuta edeltävänä yönä tämä yösyöminen loppui. Siitä asti on nukuttu vaihtelevasti 6-10h yöunia. Täytyy sanoa, että auttaa kyllä meikäläistäkin jaksamaan aika paljon paremmin. Olen silti sitäkin mieltä, että yöheräämisiinkin olisi tottunut, mutta ehdottomasti parempi on toki näin päin. Pessimisti tiedostaa sen, että äkkiäkös tilanteet kääntyy päälaelleen, mutta ajattelin nyt kyllä nauttia täysin siemauksin vallitsevasta tilanteesta.

Siinä on mun rakkaimmat <3

Se on muuten tosi jännä, kuinka tällaista hyvää oloa ja menoa ei saisi, varsinkaan äitiporukoissa, hehkuttaa. Myötätuntoa saavat monessa ryhmässä vain ne, joilla yöt on heräämistä tyyliin tunnin välein. Joo, minä saan nukkua helposti sen seitsemänkin tuntia putkeen, mutta saattaisin silti kaivata tsemppiä päiväsaikaan tai muihin juttuihin. Päällensä saattaa saada melkoisen ryöpytyksen tunnustaessaan tämän unimäärän. Se, että yöllä nukutaan aiheuttaa sen, että päivisin ollaan hereillä enemmän ja uutuutena taistellaan päikkäriunta vastaan itkulla. Summasummarum, ei tuu välttämättä imuroinnista, tiskaamisesta, syömisestä tai muista normaaleista asioista mitään siinä kohtaa. En valita, ihmettelen vain. Jos ihminen on ihmiselle susi, niin äidit ovat toisilleen kyllä jotain ihan muuta monesti... tsunameja?

Uskomattoman upea ja maukas ristiäiskakku!

Ylihuomenna lauantaina Wili on 8viikkoa vanha. Aika menee tosi nopeaan. Ensimmäiset vaatteet ovat jääneet pieniksi ja tyyppi juttelee joka päivä enemmän. Hymyilee, ääntelee, ähisee ja puhisee. Eteenpäin pääsemisen tarve on valtaisia. Kai se on puolivuotias kun lähtee liikkeelle :D

Mun sisaren tekemä kollaasi :)

Järjetön sade alkoi juuri, joten off topiccina mainittakoon, etten huonoon aikaan ostanut vaunuihin sadesuojaa. Nimittäin eilen :D Koiran kun on päästävä ulos myös sateella. Ja kun ollaan kolmisin päivät kotona, niin eipä auta, koko pesue mukaan ja menoksi. Tänään siis testataan.

Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Mitäpä vielä turinoisi.
Wili kävi neuvolalääkärissä 24.4. Siellä painoksi saatiin 4980g (syntymäpaino 4155g) pituudeksi 56,6cm (50cm) eli hyvin on jätkä kasvanut äidinmaidolla. Sitä jaksan ressata edelleen, että saako tuo varmasti tarpeeksi meikäläisestä irti. Ensi viikolla onneksi on 2kk tarkistus (ja rokote!!!), joten päästään taas kartalle painojutuista. Sillä oon "lohduttanut" itseäni, että jos lähes joka kerta syödään niin kauan, että Wili itse irrottautuu tissistä, niin kai se tarpeeksi ottaa. Välillä irrottautumisen jälkeenkin silti tarjoan tissiä uudestaan, joskus kelpaa, joskus ei.

Pastorina toimi kirkkoherra Heimo Hietanen. Kummeiksi Wilille lupautuivat miehen sisko ja mun oma kummisetä. Päätin olevani siinä iässä, että en "tarvitse" kummisedän palveluksia enää vaan siirrän ne nuoremmalle sukupolvelle <3

Oma jälkitarkastus oli 23.4. ja meni hyvin. Lääkäri antoi, hänen sanojaan lainatakseen, luvan palata uimiseen ja panemiseen :D Terkkari hehkutti sitä, kuinka hyvä juttu täysimetys on, kun se pitää kuukautiset poissa kohtalaisen pitkään. AS IF! Alle 2kk synnytyksestä ja tadaa, sieltä ne hilloviikot saapuivat. Ensin ajattelin, että limakalvot otti itseensä, kun isännän kanssa kokeiltiin heiluttaa peittoja pitkän tauon jälkeen. Mitäpä vielä, vuoto vaan yltyi ja yltyi, ihan niin kuin ennen raskauttakin. Blaah. Ainoa jännitys nyt on, että loppuuko tämä vuoto milloin ja koska seuraavat alkaa. Vai alkavatko...
Jep, sellainenkin on mahdollisuus. Eikä edes naurata.

Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit! <3

Sain kuin sainkin tämän postauksen valmiiksi Wilin nukkuessa päikkäreitä. Niille tainnutus kyllä vei aikansa, mutta nukkukoon nyt. Onhan sitä pieni ihminen väsynyt, jos se ensin nukkuu 10h yöunet ja sitten syö itsensä ähkyyn ja paskoo alleen.
Taidan siirtyä haistelemaan sadetta. Siinä on jotain maagista.

Niin rakastin mun ristiäiskampausta! <3
ja mu pappaa! <3

Kaunis pieni ihminen,
sä olet ainutlaatuinen <3