Mummun mahti

Ei varmaan sais taaskaan kirota, mutta yksinkertaisesti vituttaa. Taitaa olla vauvasta alkaen niin, että mummuilla on ihan oma mahtinsa tässä maailmassa. Toisaalta joo, mummulassa voi olla mummulan säännöt ja kotona omat, mutta kun kyseessä on seitsenkuinen natiainen, niin joku roti täytyis vielä pitää.

tossut!

Mua ei haittaa, vaikka molemmat mummut hukuttais tuon lapsen leluihin, mummulassa. Eikä mua haittaa, että pojalle ostetaan vaatteita, ne on niin kuluvaisia, samoin kuin vaikkapa kengät. Eikä mua niin kauheasti ahdista sekään ajatus, että yökylien aikaan mummulassa voidaan vähän vaikka hassutella ja valvoa pidempään.

Mutta,
sitä en sulata enkä ymmärrä, että lapselle annetaan sellaisia ruokia mun selän takana, jotka olen kieltänyt.

bessut!

Meillä siirrytään kokeilemaan hapanmaitotuotteita vasta kymmenen ikäkuukauden jälkeen, silloinkin hitaasti. Meillä ei myöskään syödä mansikkaa vielä, ihan vaan sen allergisoivan luonteen vuoksi; kivempi syödä vähän vanhempanakin mansikoita eikä mämmätä mahdollisuuksia nyt. Meillä ei myöskään syödä samalla lusikalla karies-bakteerin vuoksi, kaikilla on ihan omat ruokailuvälineet. Vaan mitä tekee mummu? Syöttää pojalle OMALLA lusikallaan MANSIKKARAHKAA!!!!!!!!!

Hermot.

Meillä myös vältetään sokeria. Tai siis ei sitä syödä lainkaan. Näin pieni ihminen ei tarvitse sokeria. Katsotaan josko ensimmäisillä synttäreillä sitten vois maistaa vähän kakkua tai jotain sellaista. Mitä tekee mummu? Syöttää pojalle SUKLAATA!!!!!

Hermot.

Rahka syötettiin mun silmien alla. En ehtinyt mitenkään reagoimaan asiaan, koska juuri 30s ennen tapahtumaa olin sanonut, että meillä ei tällaisia vielä syödä. Ja yhtäkkiä pojan suu oli täynnä rahkaa. Suklaata taas syötettiin mun selkäni takana; olin appiukon kanssa tupakalla, tulin sisään ja kysyin, että mitä pojalla poskessa on, ootteko syöny jotain luumusosetta tms. Eipä olleet, ihan silkkaa Royal-suklaata oli vedelty. Eikä tätäkään olis kerrottu, jos en olis itse tajunnut asiaa.

Hermot.

Kuten sanottu, kyllä mummulassa voi olla omat säännöt ja siellä voidaan herkutellakin, mutta ei herranjumala sentään seitsenkuisen kanssa, joka vasta opettelee uusia makuja!
Mitä jos Wili olisi ollut allerginen vaikka sille mansikalle? Olisiko anoppi tullut yöllä hoitamaan vatsakipuista lasta? Niinpä. Entä jos en olisi saanut selville tätä suklaan syömistä ja allerginen reaktio olisi yllättänyt kotona yhtäkkiä? Sepäs se. Ja kaiken päälle se, että nyt minä tai isä ei IKINÄ tulla enää näkemään meidän esikoisen ilmeitä ja eleitä, kun se saa maistaa ensikertaa suklaata. Mummu vei meiltä jotain korvaamatonta.

Hermot.

Wilin piti mennä hoitoon ensi viikolla mummulle, kun hällä on loma. Mummun kysyessä aikataulua, täräytin, että en tiedä voinko antaa lasta tänne enää ennen kuin se osaa itse puhua ja kertoa mitä täällä on syöty ja muistutin tästä uusien makujen ainutlaatuisuudesta myös. Mitäpä mummu siihen?
Suuttui toki.

kukkuu!

päiväuniselfie!

Mun puolesta saa suuttuakin. En mä toki ymmärrä miksi pitää suuttua, kun itse on virheen tehnyt, mutta ihan sama. Hän on toiminut vastoin mun antamia ohjeita ja mä en pidä siitä, mä en luota siihen ihmiseen. Enkä tosiaan voi antaa lastani hoitoon ihmiselle, johon en luota.

Kysyin isännältä, että mites sen hoidon kanssa ens viikolla tehdään, kun molempiin mummun lomapäiviin osuu menojakin plus on tää kiellettyjen syöttäminenkin tässä. Mitä se vastas?
Nii, aivan. Juu, en tiiä kyllä.
Ja asia jäi siihen.

Hermot.

Mutta hei, meillä pyöritään ihan supervinhasti ympäri kämppää. Ei kontata eikä liiemmin ryömitä, mutta kieritään paikasta toiseen kyllä ja lujaa! :) Jos on tarvetta kaukana olevalle lelulle, niin sinne mennään tyylillä, joka muistuttaa... en edes tiedä mitä! :D
Käännytään kyljelle, toiselle kyljelle ja taas toiselle ja näin edetään lelun luo. Suurta huvia on myös vetää itseään eteenpäin, jos alaruumin on parketilla ja yläruumis matolla.
Mun pieni poika kasvaa! <3

vielä kun sai nukkua äidin vieressä...

kasvata lapsi pöydän alla niin ei siittä tuu liika pitkä!

7kk yhteistä taivalta takana <3