Olen alusta asti enkeli kohdalla uskonut kohtaloon ja siihen, että kaikelle on tarkoituksensa.
Huhtikuussa tapahtui silti jotain tosi uskomatonta. Muhun otti yhteyttä vanha koulukaveri, jota en ole kai yläasteen jälkeen nähnyt eli liki 15 vuoteen. Hän oli kuullut meidän kohtalosta ja halusi välittää osanottonsa ja samalla kertoa, kuinka oli hyvästellyt noin 4kk ikäisen poikalapsensa.
Täytyy myöntää, että hiukan olin skeptinen yhteydenotosta alkuunsa. Emme koskaan olleet sydänystäviä ja viime näkemästä oli tosiaan vierähtänyt pitkä tovi. Skeptisyys hälveni aika äkkiä, kun kiejoittelimme vertaistuen tiimoilta omia tarinoitamme. Menin moneen otteeseen suorastaan kananlihalle ja koin kylmiä väreitä.
Tuttavan poika oli saanut nimen Eelis. Meidän enkelin nimi oli (tai siis on) Enni. Match.
Tuttavan poika haudattiin merihautauksella Kalloon. Samoin haudattiin Enni. Match.
Tuttavan poika syntyi 29.11.1016. Meidän Enni syntyi 29.11.2016. Match.
En oikein voinut enkä tiedä voinko vieläkään uskoa todeksi. Samana päivänä olemme molemmat olleet synnärillä ja saattaneet kauniit lapsemme maailmaan. Ties vaikka olisimme olleet viereisissä saleissakin. Tuttavan poika sai elää nelisen kuukautta, kunnes heikko sydän ei jaksanut enää taistella.
Kylmiä väreitä tulee edelleen, mutta samalla on lämmin ja varma olo; Enni ja Eelis ovat yhdessä pilvenreunalla ja pitävät huolta toisistaan. Kummankaan ei tarvitse olla yksin.
Match made in heaven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti