Viikkoja tänään 11+3. Aika kuluu kuin siivillä ja toisaalta taas matelee.
NT-ultra kolkuttaa ensi viikon torstaissa. Olen sitä ultraa odottanut kovasti, mutta viime päivät olen sitten taas alkanut pelkäämään koko tapahtumaa. Alusta asti olen tiedostanut, että NT tarkoittaa niskaturvotusta, joka taas kertoo aika paljon asioita. Ehkä se alun huuma koko asiaan peitti reaaliteetit alleen? Nyt jännittää ihan pirusti koko touhu eikä tekisi mieli mennä rönkittäväksi ollenkaan.
Vaikka olenkin onnellinen tästä lähes oireettomasta raskaudesta niin silti pelkään, että joudun kohtaamaan pelkkää paskaa ultrassa. Jos ei siellä olekkaan ketään? Jos varhaisultran tehnyt lääkäri näkikin harhoja eikä mitään sydämen sykettä olekkaan ollut? Mitä jos siellä puhaltaa tuulimuna? Mitä jos niskaturvotus on enemmän kuin sikiön pituus? MITÄ MÄ SITTEN TEEN?
Äitiys on ollut meikäläisen elämän suurin haave teinivuosista asti. Olen ollut valmis monesti antamaan oikean käteni äitiydestä. Kavereiden lisääntyminen ympärillä on joka ainut kerta ollut kova pala ja mielessä on käynyt, tyhmäkin, ajatus, että miksen minä? Koska on mun vuoro? Ruudun taakse silti tiedoksi se asian toinenkin puoli; jokaisesta syntyneestä lapsesta olen ollut vilpittömän onnellinen ja olen edelleen! Lapset ovat Luoja suuria lahjoja ja vaikka niistä välillä oliskin kateellinen, niin silti vilpittömyys voittaa <3
Jännittää siis toisin sanoen aivan helvetisti. Onhan tuossa läheisiä joille voisi asiasta sanoa ja on tuo mamma-foorumikin käytössä, mutta kun ei se vaan tuu suusta ulos, muuta kuin tällä tavalla tekstinä. Edes sentään näin. Isäntä on täysillä mukana jutussa kyllä, mutta hänen patenttivastauksensa asiaan on, että älä huolehdi, kyllä se siitä. Ja sitten asia on keskusteltu. Että yritä siinä sitten hakea jotain tukea. Tai tukeehan se, mutta joskus haluaisi saada vastaukseksi muutakin kuin nuo viisi sanaa. Ja tällä en hauku enkä syyllistä ketään, joskus sitä vaan kaipaa jotain normaalista poikkeavaa.
Onneksi iloisiakin asioita mahtuu päivitykseen. Pankki myönsi asianosaisille lainat ja myyjä hyväksyi meidän tarjouksen rivitalosta! JIPII! Ensi maanantaina kosteuskartoitus ja perjantaina sitten kai kauppakirjat, koska hallintaoikeus siirtyy 1.9. Me saadaan alkaa rakentaa OMAA pesää <3 Huikeeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti