Päivystys

Sunnuntain kaunis aamu huipentui aamupissaan ja siihen, että kyseisellä toiminnolla hulahti pyttyyn määrittelemätön määrä verta. Ihanaa saatana.

On sitä verta ennenkin tullut ja tiedän sen olevan ensimmäisessä ja alkuraskaudessa suht normaalia. Ennen vaan ei ole tullut näin paljoa ja täysin kirkasta verta, verrattavissa menkkoihin, ilman veriklomppeja tosin. Paniikki oli kohtalainen, vaikka toisaalta sitä "tiesi" tai ainakin uskoi, että ei tässä hätää.

Isäntä sai itsensä hereille 11 jälkeen ja päädyttiin lähtemään päivystykseen puolen päivän kieppeillä, vaikkei verta enää paljon tullutkaan eikä kipuja ollut, paljoa. 12.07 leimaus sisään ja ennen puolta yhtä viiletin hoitajan kanssa toiselle puolelle sairaalaa verikokeisiin. Kuusi purkkia verta ja taas toiseen sairaalan siipeen kohti äitiyspolia. Koska olin maininnut vatsakivuista, niin pääsin suoraan gynelle enkä joutunut (!) päivystyksen yleislääkärin käsittelyyn.

Vastassa oli ihan kiva hoitaja sekä sitten vähemmän kiva lääkäri. Joka kerta gynellä käydessäni funtsin sitä tosiasiaa, että mikä ihme miehiä vetää gynepuolelle? Sairas mielikuvitus vai oikeasti kiinnostus alaan? Miksi joku mies olisi kiinnostunut naisen räppänästä, jos siinä ei olisi muuta "takana"? Nää on näitä, pimeitä ajatuksia. Mulle on aivan sama kuka meikäläisen räppänää roplaa, kunhan ko. ihmisellä on lääkärin pätevyys. Tällä miehellä ilmeisesti oli, mutta asiakaspalvelun kurssin se mies oli kyllä jättänyt käymättä.

Ei täällä mikään kyllä vuoda, mahtoko kotonakaan vuotaa? Olivat ensimmäiset sanat, kun meikäläinen levitteli lettuaan siinä... Niinpä niin.

Sitten se ultrakapula TÄYSILLÄ sisuksiin ja tadaa, sieltä paljastui TYYPPI! Sillä oli valtava pää ja myös kaksi kättä <3 Sydän sykki ja kädet heilu! Sen paremmin ei sykkeestä puhuttu, mutta jopa minä näin sen nyt. WAU!

Lääkäri alkoi mittailemaan sikiötä ja totesi ivalliseen sävyyn, että kyllä sulla on nyt mennyt laskut sekaisin lasketun ajan kanssa, tämä sikiö on jo viikolla 13+6. Naurahdin ja sanoin, että herra on hyvä ja mittaa nyt uudestaan kuitenkin. Eiköhän se mahdollista ole juu, mutta aika harva tulee raskaaksi kuukautisten aikaan. Varsinkin jos suhteessa ei harrasteta seksiä kuukautisten aikana... Tohtori oli hetken hiljaa ja totesi, että nojuu, 11+6 tämä nyt näyttää. Omien laskujen mukaan sunnuntaina oli 11+5, mutta päivä sinne, toinen tänne. Ei mitään väliä, kunhan ipana on kunnossa. Totesin ääneen siinä, että niin kaikki on siis kunnossa? Asiakaspalvelun ammattilainen kehtasi vastata, että no ei sitä nyt voi sanoa että kaikki, mutta tältä osin. No niin no, arvatkaapa vaan jäinkö miettimään asiaa ja näin seuraavana yönä taas unta lapsesta, jolla oli nt-ultrassa turvotus saman verran kuin pituus... ja toisessa unessa vilahti lapsi, jolla oli pää ehkä 4 kertaa isompi kuin loppuvartalo...

Että sellasta. Verta tulee edelleen pyyhittäessä ja se mietityttää, mutta yritän olla stressaamatta. Yritin laskea surkean epäsäännöllistä kiertoani. Se voi osua tähän aikaan tai olla osumatta. Yritän uskoa, että osuu ja nämä ovat vain niukat valekuukautiset.

Onneksi ultraan on enää 2 yötä. Ehkä sen kestää.

Terkkuja viikoilta 12+0 <3