Niinpä, valmennus tässä kai päällimmäisenä on mielessä. Neukku järjestää oman kahden kerran perhevalmennuksen ja eka kerta on takana. En pitänyt käynnistäni. En. Väittävät kärkkääksi.
En kiellä sitä, etteikö tuollainen valmennus olisi hyvä juttu niille, jotka sellaista tarvitsevat. Mutta kun tällä haavaa olen omalta kohdaltani sitä mieltä, että tuhlasin 2h hyvää telkkari/parisuhde/ulkoilu/syömis/tms. -aikaa istumalla neuvolassa ja katsomalla VHS (!!!!!!!) -nauhurista synnytysvideota, jossa synnytys oli toinen, nopea ja kaikki meni hyvin. Miksi oi miksi ihmisille maalataan pilvilinnoja asiasta? Jep, ei siellä nyt tarvitse näyttää mitään maailman kauheintakaan synnytystä, mutta joku balanssi olisi hyvä löytää. Varsinkin kun katselijoita on ensikertalaisia.
Kalvosulkeiset. Hei KALVOSULKEISET!!! Mulle tekniikka on iso osa elämää ja mä arvostan nykyajan vehkeitä ja vempeleitä. Totaalinen turhautuminen kalvoihin, joiden väristä jo näki, että ne on ehkä -80 -luvulta.
Mehu ja pippari oli ihan kiva lisä.
Jälkimmäinen osio koostui parisuhteen ja vanhemmuuden roolikartoista. KRAAK! Tämä oli nyt se kohta, kun tunsin jotain nykyisestä koulutuksesta ja työhistoriasta menneen perille ja kaaliin asti. Olisin itse vetänyt moisen karttojen tulkitsemisen miljoona kertaa paremmin kuin sen nyt tehnyt ihminen. Mitä analysointia on paperista lukeminen? Kuka avautuu mahdollisesti kipeistäkin asioista isossa porukassa, jossa kaikki ovat vieraita toisilleen? Hei haloo! Jälleen taas ihan pätevä ajatus, toteutus vaan ontuu.
Ei oo näemmä taas mikään tällä mammalla hyvin.
Asia mikä myös ärsyttää, on se, että ihmisen raskaus nostetaan jotenkin keskiöön, ehkä vähän turhankin suurella volyymilla. Kyllä, arvostan sitä, että mun raskaus huomioidaan (ei tarvi nostaa, rehkiä jne.), mutta rajansa kaikella. Kun jokainen asia esitetään niin, että aloitetaan sanoilla "sitten kun Annina on jakautunut...", "siksi koska Annina on raskaana..." tai vaikkapa "sun on helppo eläytyä synnyttäjän rooliin...", niin palaa noi hihat entistä nopeampaa. Raskaus on saanut meikäläisen, kuten aiemminkin jo mainittu, niin äärettömän äkkipikaiseksi ja tällaisissa tilanteissa se korostuu edelleen ja myös kertautuu.
Mutta silti,
edelleen olen suunnattoman onnellinen, vaikka olo on fyysisesti tosi kurja.
Mahtavuutta on zumbat ja jumpat vatsassa, myös ne potkut, jotka on kohdistettu suoraan virtsarakkoon <3
Nillityspostaukseen ei ollut edes uusia kuvia tarjolla :D
When 2 comes 3
lauantai 30. marraskuuta 2013
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Väsymystä, vaattehia, viitearvoja ja varusteita!
24+1. HUI!
Väsymys on ihan törkeä! Johtuu varmasti pyhästä kolminaisuudesta, eli pimeydestä, alhaisesta hempasta ja saamattomuudesta. Mulle nuo lisäraudat ei vaan ota oikeen mitkään sopiakseen, kaikki laittaa vatsan sekaisin, sitten ne tulee lopetettua ja tadaa, arvot ei nouse.
Viime yönäkin nukuin muutamalla heräämisellä +9h. Söin aamupalaa ja huumailin ja painelin aamupäivän unille +2h. Ja taas väsyttää. Ehkä pitäis silti ottaa ilo irti siinä mielessä, että nyt on aikaa levätä. Vaan kun ei oikein osaa. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja puuhaa. Ehkä sen levon ymmärtää sitten, kun kamelin selkä katkeaa. Tiedä häntä.
MUTTA, sainpa soitettua tänään sokerirasituksen tulokset. Maanantaina pöhkein puoliunessa labraan eikä se koko setti ollut edes kovin paha rasti. Niin pitkälti kaikki raskauteen liittyvä on täysin ihmiskohtaista, joten ikäviä kokemuksia omaavien ei pitäis lietsoa pelkoa. Eikä meikäläisen kaltaisten antaa turhan ruusuista kuvaa. Mutta kuitenkin, hyvin meni ja tuloksetkin olivat hyvät, jee!
Paaston viitearvo on 5.3, oma arvo oli 5.0
Ekan tunnin viitearvo on 10, oma arvo oli 8.5
Toisen tunnin viitarvo on 8.6, oma arvo oli 7.5
Eli kirkkaasti alle seurantarajojen. Tietysti terkan piti johonkin puuttua, joten "kyllä tuo paastoarvo voisi olla vähän pienempi. Sitä voisi mittailla joskus..." Niin varmaan. Ihan heti en ainakaan ala siihen rumbaan, ehkä joskus myöhemmin sitten. Pitääkö niillä aina olla jotain naputtamista jostain?
Eilen meille kotiutui tällainen <3
Taiston ekan autoiluverme! Kaukalo on hurjan kaunis ja pieni. Jäin miettimään, että miten kukaan ikinä voi tuohon mahtua. Niin ja sitten tietysti itkin :D
Tekemisen ja ärsytyksen puutteessa tempasin itseni tänään HenkkaMaukalle ja kotiutin ekat äitiysvaatteet! Pari masutuubia, yhden paidan ja farkut. Kyseisen lafkan farkut ei IKINÄ ole sopineet mulle normaalitilassa ja nyt ne sujahtivat äitiysmallistosta päälle kuin vettä vaan. Perse (rekkamies täällä moi!) ei kyllä näyttänyt niissä kovin hyvältä, mutta menköön. Eivätpä ainakaan paina niin kuin kaikki muut housut nykyään.
Väsymyksestä huolimatta, hyvin menee. Isäntäkin tunsi viime sunnuntaina (?) pätkän potkun vatsan päältä.
Se oli huikeeta se! :)
Väsymys on ihan törkeä! Johtuu varmasti pyhästä kolminaisuudesta, eli pimeydestä, alhaisesta hempasta ja saamattomuudesta. Mulle nuo lisäraudat ei vaan ota oikeen mitkään sopiakseen, kaikki laittaa vatsan sekaisin, sitten ne tulee lopetettua ja tadaa, arvot ei nouse.
Viime yönäkin nukuin muutamalla heräämisellä +9h. Söin aamupalaa ja huumailin ja painelin aamupäivän unille +2h. Ja taas väsyttää. Ehkä pitäis silti ottaa ilo irti siinä mielessä, että nyt on aikaa levätä. Vaan kun ei oikein osaa. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja puuhaa. Ehkä sen levon ymmärtää sitten, kun kamelin selkä katkeaa. Tiedä häntä.
MUTTA, sainpa soitettua tänään sokerirasituksen tulokset. Maanantaina pöhkein puoliunessa labraan eikä se koko setti ollut edes kovin paha rasti. Niin pitkälti kaikki raskauteen liittyvä on täysin ihmiskohtaista, joten ikäviä kokemuksia omaavien ei pitäis lietsoa pelkoa. Eikä meikäläisen kaltaisten antaa turhan ruusuista kuvaa. Mutta kuitenkin, hyvin meni ja tuloksetkin olivat hyvät, jee!
Paaston viitearvo on 5.3, oma arvo oli 5.0
Ekan tunnin viitearvo on 10, oma arvo oli 8.5
Toisen tunnin viitarvo on 8.6, oma arvo oli 7.5
Eli kirkkaasti alle seurantarajojen. Tietysti terkan piti johonkin puuttua, joten "kyllä tuo paastoarvo voisi olla vähän pienempi. Sitä voisi mittailla joskus..." Niin varmaan. Ihan heti en ainakaan ala siihen rumbaan, ehkä joskus myöhemmin sitten. Pitääkö niillä aina olla jotain naputtamista jostain?
Eilen meille kotiutui tällainen <3
Taiston ekan autoiluverme! Kaukalo on hurjan kaunis ja pieni. Jäin miettimään, että miten kukaan ikinä voi tuohon mahtua. Niin ja sitten tietysti itkin :D
Tekemisen ja ärsytyksen puutteessa tempasin itseni tänään HenkkaMaukalle ja kotiutin ekat äitiysvaatteet! Pari masutuubia, yhden paidan ja farkut. Kyseisen lafkan farkut ei IKINÄ ole sopineet mulle normaalitilassa ja nyt ne sujahtivat äitiysmallistosta päälle kuin vettä vaan. Perse (rekkamies täällä moi!) ei kyllä näyttänyt niissä kovin hyvältä, mutta menköön. Eivätpä ainakaan paina niin kuin kaikki muut housut nykyään.
Väsymyksestä huolimatta, hyvin menee. Isäntäkin tunsi viime sunnuntaina (?) pätkän potkun vatsan päältä.
Se oli huikeeta se! :)
 | |
| Möhömaha 24+0 <3 |
torstai 14. marraskuuta 2013
Himoja ja harmitusta...
ja kaikkea siltä väliltä.
Tässähän tämä nyt sitten menee. Etenee ja niin päin pois. Vatsa tulee mukana ja kasvaa, vaikkei aina tahtoiskaan. Kyllä mä olostani ja tilastani nautin, sitä en kiellä, mutta välillä ottaa niin paljon päähän. Kaikki.
Sohvalta nouseminen on ihan tuskaa. Yritä siinä punnertaa itses ylös, kun tuntuu, että joku on tunkenut kakkosnelosen alapäästä sisään (rekkamies puskee esiin taas, pahoitteluni...). Vatsa kiristää, kylkeen sattuu, ponnistaminen tuntuu kököltä eikä ähistelemättä voi tehdä mitään.
Vaatteet kiristää. Kyllä, pidän kaikkia raskausvatsoja kauniina, vaan oma tuntuu lähinnä mätisäkiltä. YLLÄRI! Huppareissa olo tuntuu lähinnä valaalta. Vatsan peittävät, kireät trikoopaidat on parhaimpia, koska silloin kukaan ei voi erehtyä lihavuuden ja raskauden välillä. En edes minä :D
Luojan kiitos tissien kasvu on sentään tasaantunut. Näissä megalolloissa on ihan tarpeeksi jo kantamista. Mitä lainkaan on synnytyksen jälkeen... Great.
En voi sanoa tunteneeni itseäni kauniiksi kovinkaan usein, siis elämässä yleensä. Itsetuntoni ei siis ole koskaan ollut huipussaan ulkonäön suhteen. Eikä tää raskaus kyllä auta asiaa yhtään. Okei, isänpäivänä päälle vedetty makkarankuori ja vatsan esittely sukulaisille oli kohtalaisen kiva kokemus, koska nyt on esitellä jotain muutakin kuin läskiä. Mutta muuten... En koe olevani ollenkaan haluttava. Tämä yhdistettynä vähentyneeseen seksin harrastamiseen saa olon kyllä varsin ahdistuneeksi.
Mitä tulee himoihin, niin voisin vaikka elää herkuilla. Ei ole sellaista sokeri tai rasvamäärää, joka saisi meikäläisen voimaan pahoin! Ja täsäs onkin ongelman ydin. KurkkuPorkkanaPaprika-överit olisivat ehkä ihan okei, mutta kun nykyinen syöminen keskittyy aina vaan roskaruokaan. Ehkä ensi maanantain sokerirasitus saa tämänkin valaan tajuamaan, että nyt toppia ja stoppia. Herkutella saa, mutta täytyykö sen olla jokapäiväistä? Niinpä, ei tarvitse.
Minä, joka olen aina inhonnut suolakurkkuja ja nypin ne edelleen ketjuhamppareista veke, niin himoilin joku yö juomassa käydessäni isännän herkku-mitälie-suolakurkkuja jääkaapista... Jännää! Jätin kyllä ottamatta, mutta mieliteko oli suuren suuri :)
Mitäpä vielä.
Kovasti sitä haluaisi kaikkea tehdä ja touhuta, mutta kun ei jaksa. Ensin tulee vastaan fyysisen jaksaminen ja sen jälkeen se henkinen kantti. Ei viitsi, pysty, kykene eikä halua... Vähän sellaista masennusta ilmassa, vaikka mieli tästä raskaudesta onkin edelleen hyvin positiivinen. Kamalinkin päivä pelastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mies silittelee vatsaa <3
Ehkä se innostuu silittelystä ja koskettelusta vielä enemmän nyt, kun pyysin häntä eilen painamaan vatsaa tietystä kohtaa. Mies siihen totesi, että täällähän on jotain kovaa. Minä siihen sitten kertomaan, että juu, se on sun tulevan lapsen pää :) Että josko tämä tilanne antoi hänelle vapauden ja rohkaisun vatsakosketuksille :)
Kaikilta muilta ihmisiltä olen vatsan koskettelun kieltänyt, yhtä naapuria meinasin jo huitaistakin, kun varoittamatta tuli lähelle kätensä kanssa. Miten muka raskausvatsa on jotenkin julkista omaisuutta kaikille? Ei kai kukaan kenenkään läskejäkään mene taputtelemaan... eihän?
Olkoon tähän loppuun hieman kehno vertailukuva.
Vasen on otettu isänpäivänä 2013 eli viime sunnuntaina. Oikean puoleinen taas heinäkuun lopussa, kun raskaus oli ihan alkutekijöissään. Liikakiloja on siis ollut alusta asti, mutta kyllä siinä muutoksen huomaa <3
Tässähän tämä nyt sitten menee. Etenee ja niin päin pois. Vatsa tulee mukana ja kasvaa, vaikkei aina tahtoiskaan. Kyllä mä olostani ja tilastani nautin, sitä en kiellä, mutta välillä ottaa niin paljon päähän. Kaikki.
Sohvalta nouseminen on ihan tuskaa. Yritä siinä punnertaa itses ylös, kun tuntuu, että joku on tunkenut kakkosnelosen alapäästä sisään (rekkamies puskee esiin taas, pahoitteluni...). Vatsa kiristää, kylkeen sattuu, ponnistaminen tuntuu kököltä eikä ähistelemättä voi tehdä mitään.
Vaatteet kiristää. Kyllä, pidän kaikkia raskausvatsoja kauniina, vaan oma tuntuu lähinnä mätisäkiltä. YLLÄRI! Huppareissa olo tuntuu lähinnä valaalta. Vatsan peittävät, kireät trikoopaidat on parhaimpia, koska silloin kukaan ei voi erehtyä lihavuuden ja raskauden välillä. En edes minä :D
Luojan kiitos tissien kasvu on sentään tasaantunut. Näissä megalolloissa on ihan tarpeeksi jo kantamista. Mitä lainkaan on synnytyksen jälkeen... Great.
En voi sanoa tunteneeni itseäni kauniiksi kovinkaan usein, siis elämässä yleensä. Itsetuntoni ei siis ole koskaan ollut huipussaan ulkonäön suhteen. Eikä tää raskaus kyllä auta asiaa yhtään. Okei, isänpäivänä päälle vedetty makkarankuori ja vatsan esittely sukulaisille oli kohtalaisen kiva kokemus, koska nyt on esitellä jotain muutakin kuin läskiä. Mutta muuten... En koe olevani ollenkaan haluttava. Tämä yhdistettynä vähentyneeseen seksin harrastamiseen saa olon kyllä varsin ahdistuneeksi.
Mitä tulee himoihin, niin voisin vaikka elää herkuilla. Ei ole sellaista sokeri tai rasvamäärää, joka saisi meikäläisen voimaan pahoin! Ja täsäs onkin ongelman ydin. KurkkuPorkkanaPaprika-överit olisivat ehkä ihan okei, mutta kun nykyinen syöminen keskittyy aina vaan roskaruokaan. Ehkä ensi maanantain sokerirasitus saa tämänkin valaan tajuamaan, että nyt toppia ja stoppia. Herkutella saa, mutta täytyykö sen olla jokapäiväistä? Niinpä, ei tarvitse.
Minä, joka olen aina inhonnut suolakurkkuja ja nypin ne edelleen ketjuhamppareista veke, niin himoilin joku yö juomassa käydessäni isännän herkku-mitälie-suolakurkkuja jääkaapista... Jännää! Jätin kyllä ottamatta, mutta mieliteko oli suuren suuri :)
Mitäpä vielä.
Kovasti sitä haluaisi kaikkea tehdä ja touhuta, mutta kun ei jaksa. Ensin tulee vastaan fyysisen jaksaminen ja sen jälkeen se henkinen kantti. Ei viitsi, pysty, kykene eikä halua... Vähän sellaista masennusta ilmassa, vaikka mieli tästä raskaudesta onkin edelleen hyvin positiivinen. Kamalinkin päivä pelastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mies silittelee vatsaa <3
Ehkä se innostuu silittelystä ja koskettelusta vielä enemmän nyt, kun pyysin häntä eilen painamaan vatsaa tietystä kohtaa. Mies siihen totesi, että täällähän on jotain kovaa. Minä siihen sitten kertomaan, että juu, se on sun tulevan lapsen pää :) Että josko tämä tilanne antoi hänelle vapauden ja rohkaisun vatsakosketuksille :)
Kaikilta muilta ihmisiltä olen vatsan koskettelun kieltänyt, yhtä naapuria meinasin jo huitaistakin, kun varoittamatta tuli lähelle kätensä kanssa. Miten muka raskausvatsa on jotenkin julkista omaisuutta kaikille? Ei kai kukaan kenenkään läskejäkään mene taputtelemaan... eihän?
Olkoon tähän loppuun hieman kehno vertailukuva.
Vasen on otettu isänpäivänä 2013 eli viime sunnuntaina. Oikean puoleinen taas heinäkuun lopussa, kun raskaus oli ihan alkutekijöissään. Liikakiloja on siis ollut alusta asti, mutta kyllä siinä muutoksen huomaa <3
tiistai 5. marraskuuta 2013
Neuvola, osa III
Johan päästiin testaamaan uus neuvola ja neuvolatätikin. Kuulopuheista huolimatta täti oli ihan mukava ja asiallinen ja jopa välillä ymmärsi mun tyhmän huumorin. Ehkä pitäis meikäläisenkin alkaa miettiä mitä missäkin puhuu... Neukku totesi tietoja katsellessa, että sinähän olet terve nuori nainen, johon minä totesin, että juu kerran vuoteen sairastan flunssan ja se on sitten yleensä siinä, korvien väli onkin sitten eri asia... Ei menny niinku Strömsössä, täytyi neuvolatädin ilmeen vuoksi todeta, että juu, tämä oli sitten vitsi!
Pissassa oli kai joku pieni proteiinipiikki (?), joka tosin johtuu vain tästä mun massiivisesta valkovuodosta. Toki, en minä kyllä osaa eritellä, että onko mussa joku vikana sillä saralla. Mutta kun testit ei tulehdusta näytä, niin ei kai sitten...
Eka SF-mittakin otettiin ja se oli 23. Ei kerro mulle yhtään mitään, mutta käyrien mukaan menee vähän yli, mutta se johtuu vatsapeitteistä eli toisin sanoen varmastikin siitä, että vararavintoa on olemassa liikaakin. Painon kokonaisnousu ekan neuvolan jälkeen oli nyt 5,9kg. Meni sekin kai jossain suht yläilmoissa, muttei niin paljoa, että olis tullut sanomista sen enempää. Tiedostan sen, että nyt se paino vissiin lähteekin nousuun, mutta koen tuonkin nousun olevan suht maltillinen vielä. Sen siitä saa, jos herkkumittaria ei aivoissaan omista ja kaikki menee mikä tulee eteen... Ehkä syytä olis hieman kiinnittää huomiota silleen aikuisten oikeesti tuohon ruokavalioon. Oikeesti.
Ja se hemoglobiini! Ei ihme, että väsyttää kun lukema on enää 102!!!! Eipä ollut siis raskausvitamiineista paljonkaan hyötyä sillä saralla. Nyt täytyy aloittaa tiukka rautakuuri. Heti.
Verenpaine normaali, samoin sekä äidin että lapsen syke. Taistonkin sydänäänet kaikui varsin vahvana dopplerista ja väitti terkkari tuntevansa Taiston pään, kun se mun vatsaa muljaili. Jotenkin tuntui ehkä vähän inhottavalta, kun toinen käänsi ja väänsi vatsaa. Ei siis fyysisesti vaan henkisellä tasolla. Oon päivä päivältä tietoisempi vatsastani enkä sulata yhtään sitä, että joku vieras koskee siihen. Mieheltä sitä kosketusta taas sitten oikeen kaipaa. Hän onneksi on asiassa "kunnostautunut" ja silittelee oikeastaan joka päivä <3
Sokerirasitukseen varattiin aika vihdoin. Se kai ajoittuukin joidenkin taulukoiden mukaan joillekin tietyille viikoille ja neukku varasi sen päivää ennen kuin se tietty viikko alkaa! Tädillä oli katastrfoi lähellä :D En nyt voi sanoa innolla odottavani tapahtumaa, mutta suurella mielenkiinnolla kuitenkin. Se paastoaminen vähän mietityttää, kun tuo juomisen tarve on melkoinen ympäri vuorokauden kuitenkin. Mutta ei auta, 12h ilman vettä ja leipää. Onneksi sentään aika on jo seitsemältä aamulla eikä keskellä päivää.
Kirjallinen todistus raskaudesta on myös nyt olemassa. Ilmeisesti sillä voi hakea kaikki Kelan tarjoamat etuudet nyt sitten. Tähänkään asiaan en ole liiemmin perehtynyt. Ensinnä täytyy selvittää se, että kun se äiippäloma alkaa 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa niin saako sinä aikana tienata tai voiko aloitusta vaihtoehtoisesti siirtää myöhemmäksi... Kaikenlaista on, saattaa olla, että vaatii persoonakohtaisen käynnin valtion laitokseen.
Pissassa oli kai joku pieni proteiinipiikki (?), joka tosin johtuu vain tästä mun massiivisesta valkovuodosta. Toki, en minä kyllä osaa eritellä, että onko mussa joku vikana sillä saralla. Mutta kun testit ei tulehdusta näytä, niin ei kai sitten...
Eka SF-mittakin otettiin ja se oli 23. Ei kerro mulle yhtään mitään, mutta käyrien mukaan menee vähän yli, mutta se johtuu vatsapeitteistä eli toisin sanoen varmastikin siitä, että vararavintoa on olemassa liikaakin. Painon kokonaisnousu ekan neuvolan jälkeen oli nyt 5,9kg. Meni sekin kai jossain suht yläilmoissa, muttei niin paljoa, että olis tullut sanomista sen enempää. Tiedostan sen, että nyt se paino vissiin lähteekin nousuun, mutta koen tuonkin nousun olevan suht maltillinen vielä. Sen siitä saa, jos herkkumittaria ei aivoissaan omista ja kaikki menee mikä tulee eteen... Ehkä syytä olis hieman kiinnittää huomiota silleen aikuisten oikeesti tuohon ruokavalioon. Oikeesti.
Ja se hemoglobiini! Ei ihme, että väsyttää kun lukema on enää 102!!!! Eipä ollut siis raskausvitamiineista paljonkaan hyötyä sillä saralla. Nyt täytyy aloittaa tiukka rautakuuri. Heti.
Verenpaine normaali, samoin sekä äidin että lapsen syke. Taistonkin sydänäänet kaikui varsin vahvana dopplerista ja väitti terkkari tuntevansa Taiston pään, kun se mun vatsaa muljaili. Jotenkin tuntui ehkä vähän inhottavalta, kun toinen käänsi ja väänsi vatsaa. Ei siis fyysisesti vaan henkisellä tasolla. Oon päivä päivältä tietoisempi vatsastani enkä sulata yhtään sitä, että joku vieras koskee siihen. Mieheltä sitä kosketusta taas sitten oikeen kaipaa. Hän onneksi on asiassa "kunnostautunut" ja silittelee oikeastaan joka päivä <3
Sokerirasitukseen varattiin aika vihdoin. Se kai ajoittuukin joidenkin taulukoiden mukaan joillekin tietyille viikoille ja neukku varasi sen päivää ennen kuin se tietty viikko alkaa! Tädillä oli katastrfoi lähellä :D En nyt voi sanoa innolla odottavani tapahtumaa, mutta suurella mielenkiinnolla kuitenkin. Se paastoaminen vähän mietityttää, kun tuo juomisen tarve on melkoinen ympäri vuorokauden kuitenkin. Mutta ei auta, 12h ilman vettä ja leipää. Onneksi sentään aika on jo seitsemältä aamulla eikä keskellä päivää.
Kirjallinen todistus raskaudesta on myös nyt olemassa. Ilmeisesti sillä voi hakea kaikki Kelan tarjoamat etuudet nyt sitten. Tähänkään asiaan en ole liiemmin perehtynyt. Ensinnä täytyy selvittää se, että kun se äiippäloma alkaa 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa niin saako sinä aikana tienata tai voiko aloitusta vaihtoehtoisesti siirtää myöhemmäksi... Kaikenlaista on, saattaa olla, että vaatii persoonakohtaisen käynnin valtion laitokseen.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Ärsyttää.
Mua ärsyttää nyt se, että raskaudesta tehdään joku sairaus tai rajoite.
Tuntuu ihan helvetin ahdistavalta, epäoikeudenmukaiselta ja moraalittomalta, että sua ei kutsuta kekkereihin, koska oot raskaana etkä voi juoda!!!
Missä järki? Henkilökohtaisesti en ilman raskauttakaan montaa siideriä missään kekkereissä nauti. Mielummin olen limulinjalla, ajan itse kotiin ja nautin siitä, että pääsen omaan sänkyyni nukkumaan. En ole mikään bilehile ollut koskaan eikä musta sellaista tule enää, toivon ainakin. Mutta, että raskaus on se syy, ettet sä kelpaa vieraaksi? Voi hyvää päivää.
Mä vielä tän ymmärtäisin puolitutulta, mutta että lähipiiristä?
Toinen ärsytyksen aihe on hössötys. Kun Taiston sukupuoli selvisi, niin siitähän se sitten alkoi. Tai paremminkin jatkui potenssiin sata. MÄ EN JAKSA! Mä en halua hössöttää enkä ottaa osaa muiden hössötykseen. Hössöttäköön keskenään ihan niin paljon kuin tykkäävät, mua ei just nyt kiinnosta millään tavalla tai tasolla. Eikä mua tarvi kiinnostaa! Eiköhän senkin aika sieltä joskus tule, kun on tullakseen. Eikä tätäkään voi ääneen sanoa, koska sitten oot taas paska omaan napaan tuijottaja, jolle ei mikään kelpaa. Kyllä mulle kelpaa, ainakin rauhallisuus.
Kiva kiitti ja moi. Ei just nyt muuta.
Tuntuu ihan helvetin ahdistavalta, epäoikeudenmukaiselta ja moraalittomalta, että sua ei kutsuta kekkereihin, koska oot raskaana etkä voi juoda!!!
Missä järki? Henkilökohtaisesti en ilman raskauttakaan montaa siideriä missään kekkereissä nauti. Mielummin olen limulinjalla, ajan itse kotiin ja nautin siitä, että pääsen omaan sänkyyni nukkumaan. En ole mikään bilehile ollut koskaan eikä musta sellaista tule enää, toivon ainakin. Mutta, että raskaus on se syy, ettet sä kelpaa vieraaksi? Voi hyvää päivää.
Mä vielä tän ymmärtäisin puolitutulta, mutta että lähipiiristä?
Toinen ärsytyksen aihe on hössötys. Kun Taiston sukupuoli selvisi, niin siitähän se sitten alkoi. Tai paremminkin jatkui potenssiin sata. MÄ EN JAKSA! Mä en halua hössöttää enkä ottaa osaa muiden hössötykseen. Hössöttäköön keskenään ihan niin paljon kuin tykkäävät, mua ei just nyt kiinnosta millään tavalla tai tasolla. Eikä mua tarvi kiinnostaa! Eiköhän senkin aika sieltä joskus tule, kun on tullakseen. Eikä tätäkään voi ääneen sanoa, koska sitten oot taas paska omaan napaan tuijottaja, jolle ei mikään kelpaa. Kyllä mulle kelpaa, ainakin rauhallisuus.
Kiva kiitti ja moi. Ei just nyt muuta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)