Johan päästiin testaamaan uus neuvola ja neuvolatätikin. Kuulopuheista huolimatta täti oli ihan mukava ja asiallinen ja jopa välillä ymmärsi mun tyhmän huumorin. Ehkä pitäis meikäläisenkin alkaa miettiä mitä missäkin puhuu... Neukku totesi tietoja katsellessa, että sinähän olet terve nuori nainen, johon minä totesin, että juu kerran vuoteen sairastan flunssan ja se on sitten yleensä siinä, korvien väli onkin sitten eri asia... Ei menny niinku Strömsössä, täytyi neuvolatädin ilmeen vuoksi todeta, että juu, tämä oli sitten vitsi!
Pissassa oli kai joku pieni proteiinipiikki (?), joka tosin johtuu vain tästä mun massiivisesta valkovuodosta. Toki, en minä kyllä osaa eritellä, että onko mussa joku vikana sillä saralla. Mutta kun testit ei tulehdusta näytä, niin ei kai sitten...
Eka SF-mittakin otettiin ja se oli 23. Ei kerro mulle yhtään mitään, mutta käyrien mukaan menee vähän yli, mutta se johtuu vatsapeitteistä eli toisin sanoen varmastikin siitä, että vararavintoa on olemassa liikaakin. Painon kokonaisnousu ekan neuvolan jälkeen oli nyt 5,9kg. Meni sekin kai jossain suht yläilmoissa, muttei niin paljoa, että olis tullut sanomista sen enempää. Tiedostan sen, että nyt se paino vissiin lähteekin nousuun, mutta koen tuonkin nousun olevan suht maltillinen vielä. Sen siitä saa, jos herkkumittaria ei aivoissaan omista ja kaikki menee mikä tulee eteen... Ehkä syytä olis hieman kiinnittää huomiota silleen aikuisten oikeesti tuohon ruokavalioon. Oikeesti.
Ja se hemoglobiini! Ei ihme, että väsyttää kun lukema on enää 102!!!! Eipä ollut siis raskausvitamiineista paljonkaan hyötyä sillä saralla. Nyt täytyy aloittaa tiukka rautakuuri. Heti.
Verenpaine normaali, samoin sekä äidin että lapsen syke. Taistonkin sydänäänet kaikui varsin vahvana dopplerista ja väitti terkkari tuntevansa Taiston pään, kun se mun vatsaa muljaili. Jotenkin tuntui ehkä vähän inhottavalta, kun toinen käänsi ja väänsi vatsaa. Ei siis fyysisesti vaan henkisellä tasolla. Oon päivä päivältä tietoisempi vatsastani enkä sulata yhtään sitä, että joku vieras koskee siihen. Mieheltä sitä kosketusta taas sitten oikeen kaipaa. Hän onneksi on asiassa "kunnostautunut" ja silittelee oikeastaan joka päivä <3
Sokerirasitukseen varattiin aika vihdoin. Se kai ajoittuukin joidenkin taulukoiden mukaan joillekin tietyille viikoille ja neukku varasi sen päivää ennen kuin se tietty viikko alkaa! Tädillä oli katastrfoi lähellä :D En nyt voi sanoa innolla odottavani tapahtumaa, mutta suurella mielenkiinnolla kuitenkin. Se paastoaminen vähän mietityttää, kun tuo juomisen tarve on melkoinen ympäri vuorokauden kuitenkin. Mutta ei auta, 12h ilman vettä ja leipää. Onneksi sentään aika on jo seitsemältä aamulla eikä keskellä päivää.
Kirjallinen todistus raskaudesta on myös nyt olemassa. Ilmeisesti sillä voi hakea kaikki Kelan tarjoamat etuudet nyt sitten. Tähänkään asiaan en ole liiemmin perehtynyt. Ensinnä täytyy selvittää se, että kun se äiippäloma alkaa 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa niin saako sinä aikana tienata tai voiko aloitusta vaihtoehtoisesti siirtää myöhemmäksi... Kaikenlaista on, saattaa olla, että vaatii persoonakohtaisen käynnin valtion laitokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti