Kahdeksan viikkoa!

Tai maksimissaan enää kymmenen. Ihan uskomatonta!!!

Enpä muista taas puoliakaan mitä viimeksi kirjoittelin, mutta haitanneeko tuo.

Eilen 32+0:n "kunniaksi" olin taas neuvolassa.
Saldona seuraavaa:

Hemoglobiini laskussa edelleen eli 96
Verenpaine laskussa jostain syystä eli 111/74 (?)
Painoa tullut tasaisesti. Viimeks olin laihtunut, nyt taas lihonnut. +11kg alusta, tästä neukku ei ollut huolissaan enkä ole kyllä minäkään.
Pissa plussalla taas. Tai edelleen tai miten sen nyt sitten sanookaan. Vuoden vaihteen tienoilla kävin siellä labrassa ja niitä tuloksia neukun katsellessa leukosyytit oli plussalla kolmen plussan verran. Tästä neukku jaksoi marmattaa, mutta todellinen syy asiaan oli kuitenkin huono alapääpesu kaikella todennäköisyydellä. Pissa on aina ollut haalealla plussalla/plussalla, joten en tiedä miksi siitä nyt yhtäkkiä tarvitsi alkaa vouhkaamaan? Varsinkin kun sanoin, että valkovuoto on entisellään eli sitä on PALJON!!! Äh.
SF-mitta kasvanut viime käynnistä sentin, eli oli nyt 33cm. Siitähän saatiin pitkä mietintö sitten aikaiseksi, kun täti huomasi kortista, että äippäpolin lääkäri oli arvioinut ipanan painon melko isoksi. Ensin hän vähätteli asiaa ja sanoi, että ne nyt on arvioita ja epäilee, että huonosti mitattu (lääkäri ultralla on vähän eri asia kuin terkkari käsikopelolla, sanon minä. mutta toki kaikki joskus erehtyy...)
ja yhtäkkiä hän oli sitä mieltä, että mulla on radi tai joku muu hässäkkä ja siks ipana on noin iso. Onkohan sillä terkkarilla skitsofrenia?

Jostain syystä mua on alkanut tympimään se, että neukun terkkari lässyttää. Ihan ku se puhuis vähäjärkiselle tai pienelle lapselle. Sellasta sössötystä tämän tästä. Eikä se ymmärrä mun huumoria kyllä lainkaan. Ja toisaalta, jos sille ei anna huumoripläjäystä, niin sitten sen mielestä on joku vialla. Mene ja tiedä.

Onni on se, että ipana potkii välillä, kuin Litmanen konsanaan ja musta se on i-h-a-n-a-a!!! Sattukoon kuinka paljon tahansa niin silti <3 Lauantaina suunnataan Ikeaan hakemaan tyypille sänky ja hoitopöytä. Sitten ois kaikki isoimmat, paitsi rallit. Mutta niiden kanssa en pidä kiirettä, koska ihan heti ei käsitykseni mukaan edes saa vauvan kanssa ulos lähteäkään. Ehtii ne. Ikean jälkeen vois alkaa keskittyä sairaalakassiin ja pieniin, mutta tärkeisiin hankintoihin, kuten vaippoihin :D

Vaipoista tuli mieleeni vauvakutsut. Sain kutsun ystäväni vauviksille ja kävin siinä läpi parhaan lapsuudenystäväni (terkkuja! <3) vauvakutsukuvia. Se oli hieno ilta :) Itse olisin varsin otettu vauvakutsuista, mutta en jotenkin osaa olettaa tai odottaa moisia. Jotenkin mun kaverit ei ehkä oo sellaisia, että ne järkkäis mulle sellaisia... Siis ei sillä, että he olis jotenkin välinpitämättömiä tai mitään sellaista, mutta kun ei oo ollut tapana niin tuskin tulee kelleen edes mieleen? Tiiän silti, että hengessä ne on mukana kaikki :) Mutta jännityksellä sitä odottaa tietysti kuinka käy ;)

Tää kuva on mainituilta vauvakutsuilta! Sankarin sisko oli tehnyt aivan upean ja herkullisen kakun! :)

Yleisesti ottaen menee siis hyvin ja olo on onnellinen, mutta liikkuminen alkaa olla jo tosi hankalaa. Kävellessä tuntuu siltä, kuin joku olisi tunkenut kakkosnelosen alakerrasta sisään (käytinköhän tätä rekkamiesilmaisua jo kerran jossain?) ja välillä tuntuu siltä, kuin joku tökkisi sukkapuikoilla sisäpuolelta alapäähän. Mutta onneksi ei supista kivuliaasti.

Tästä kuvasta nyt ei paljon irtoa, mutta viikkoja on silti se 32+1 <3