Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että raskaus näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.

Riksraks ja poks, 34+2!

Neuvolakuulumiset ensialkuun.

Hemppa 92 (96)
Paino 98 (99)
RR 113/71 (111/71)
Protskut edelleen plussalla, niin kuin aina
SF-mitta 36 (33)
Taiston syke 140 (150) -> varmaan vieläkin paremmat lukemat oltais saatu, jos ei siinä selällään makoillessa mulle olis tullut aivan törkyhuono olo :/ Mutta hyväthän on nuokit lukemat kaikkineen.
Liikkeet ++, niin kuin aina :)
Raivotarjonnassa hän on edelleen pysynyt ja sen kyllä tuntee itsekin...

33+6!

Käynti oli oikein kiva. Kerrankin jäi hyvä mieli. Vatsa kutiaa tämän tästä, joten ens viikolla käyn antamassa maksa- ja sappiarvot labrassa. Varmuuden välttämiseksi, vai miten se sanonta menee. Ei ressiä mulla eikä terkalla, mutta katsotaan.

En pääse viikon 36 neukkulekurille, kun mulla on noita painokontrolleja. Tämähän harmittaa sinänsä, koska tänne on vihdoin saatu ultralaite neuvolaan! Joo, pääsenhän mä sen näkemään isolta screeniltä polilla, mutta silti.

Painokontrolli oli siis viime perjantaina. Tyypin kooksi määriteltiin 2600g eli aikast paljon. Vastassa oli 40min myöhässä ollut venäläistaustainen lääkäri, jonka puheesta en saanut juurikaan selvää. Se mitä mieleen jäi oli, että "jos sinä käydä paljon Hese, sinun lapsi olla iso"... Silleen, että no shit Sherlock! Toinen mikä mieleen jäi, oli se, että "jos painoa lapsella paljon, ei näitä pidetä sisällä yli viikko 38"... Tätä ei toki lukenut epikriisissä laisinkaan, joten otappa nyt selvää siitä sitten.

Ei oo esteettisesti kovin kaunista katseltavaa, mutta möhis on aina möhis <3

Seuraava kontrolli on ystävänpäivänä 14.2. heti aamusta. Viikkoja silloin 36 ja risat. Yritän kerätä rohkeutta siihen, että saisin oikeasti vaadittua arvion syntymäpainosta ja varsinkin synnytystavasta. Normaalisti meikäläinenkin on kohtalaisen suulas tyyppi, mutta tällaisissa kohtia sitä on mennyt viime aikoina suu suppuun jostain syystä. Syntymäpainon arviota yritin vienosti kysellä viimeksi, johon venakko totesi, että "minä ei olla mikään ennustaja. sinä syödä paljon, sinun vauva iso".
Mmmm, okei.

Terkkari ehdotteli poisjäämistä töistä. Ei mulla tässä sopimustakaan ole kuin kaksi viikkoa ja niissä 15h maksimi työmäärä, mutta silti. Alan olemaan kuulemma sen kokoinen ja oloinen, että olisi syytä siirtyä pesemään vauvan vaatteita, ulkoiluttamaan koiraa ja makaamaan sohvalle. Mene ja tiedä.

Paras kuvausassari ikinä <3

Aiheeseen täysin sinäänsä liittymättä suurin ilon aihe on se, että opintojen puitteissa kaikki kirjalliset työt on palautettu. Enää kolme seminaaria ja yksi opponointi ja that's it. Ihan huikeaa. Ei olis vielä vuosi sitten uskonut tätäkään.

Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun tulin edellisen mieheni kanssa saunasta, istuin sängyn laidalle ja parahdin itkuun. Totesin hälle, että tää oli kyllä tässä, vaikka häntä kovin paljon rakastankin. Hän väitti ymmärtävänsä. Ehkä asiasta olisi ollut hyvä puhua tarkemminkin, mutta eipä sitä ole koskaan tehty. Vuoteen on mahtunut uskomattoman paljon ja seuraavaan vuoteen mahtuu vielä enemmän, uskaltaisin luvata.

Huomenna täytän myös 29.
Viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä.
Ehkä vähän pelottavaa.

Tasan 34+0!