Päätin viime vuoden käymällä neuvolassa uuden vuoden aattona. Aikaa odottaessani tajusin, että tasan vuosi sitten ryntäilin Alkoon hamstraamaan Fresitaa ja jonottelin ruokakaupassa kiireisten ihmisten kanssa. Vietin rauhallisen ja mukavan vuodenvaihteen hyvässä seurassa enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tasan vuosi siitä päivästä istun äippäneuvolassa odottamassa 30+0:n neukkukäyntiä.
Vuoteen mahtui ero pitkästä parisuhteesta, muutto uuteen kotiin, koiran yhteishuoltajuus. Kesä toi tullessaan vuosikausia haaveillun raskauden, oman kodin ostamisen ja muuton. Pitkä syksy huipentui vatsan kasvamiseen ja koiran muuttamiseen luokseni. Nyt ollaan vuoden 2014 tammikuussa, raskausvatsa on valtavan iso ja rakas, viikkoja tänään 31+0 <3
Ihan huikeaa.
Neuvolassa ei ollut kivaa tällä kertaa. Hemoglobiini senkun jatkaa laskemistaan ja siitä ei neukku tietysti pitänyt. Täti oli kyllä tyytyväinen siihen, että paino oli tippunut. Ei vaan tajunnut sitä seikkaa, että se johtuu rautalisän syömisestä; mikään ei pysy sisässä eikä imeydy. Verenpaine sentään oli kohdillaan. SF-mitaksi saatiin 32cm, joka oli siis lähes 4cm enemmän kuin lääkärin mittaamana viimeksi. Hurjaa.
Neukkutäti passitti meikäläisen labraan. Pissatestit proteiinien vuoksi ja samaan syssyyn katsottiin rautavarastojen arvot. Kävin labrassa 2.1. ja neukulle soitin tuloksista 3.1. puolilta päivin. Pissassa joku bakteeri, joka tullut iholta eikä aiheuta siis toimenpiteitä. Valkovuoto häiritsee kuulemma tuloksia, kun se on niin runsasta. Rautavarastojen arvon pitäisi olla normaalisti 10 tai yli, meikäläisen varastoarvo oli 4!!! Että ei ihme jos vähän väsyttää joskus. Keho toimii niin, että se täydentää ensin varastot ja nostaa sitten vasta hemppaa. Eli pitkä tie on edessä tässäkin. Oli hemppa sentään ollut 98 labran testeissä. Jipii?
Neukku kyseli rauta-juttujen jälkeen, että liikkuuko vauva. No, minä tietysti totuuden sanoin, että vähänhän tuo on ollut hitaan sorttinen viimeisen vuorokauden. Neukku ystävällisesti pelotteli meikäläisen ihan hermoromahduksen partaalle ja käski maata puolituntia ja laskea liikkeet. Jos ei viittä liikettä löydy niin toiselle kyljelle pienen liikkumisen jälkeen ja uusiks. Jos ei vieläkään löydy niin äkkiä äippäpolille tarkistukseen. Minäpä kiskoin lasin limua ja kävin pötkölle. Ei mitään. Itkin, ei mitään. Neukku soitti perään keskusteltuaan lääkärin kanssa rauta-arvoista ja käski vetää Obsidania tupla-annoksen (as if!) ja kyseli liikkeitä. Eipä näy ei kuulu, sanoin. Neukku nostatti taas hysteriaa luurin toisessa päässä ystävällisesti.
Makasin pari tuntia sohvalla ja totesin, että ei se ota jos ei annakaan ja soitin äippäpolille. Nuiva kätilö totesi, että tänne sitten jos ei kerran liiku. Ja minähän menin. Matkalla jo tyyppi potkaisi kerran-kaksi ja ultrassa veti hyvää zumbaa. Kaikki siis okei!
Ultran suoritti lääkäri ja olin asiaan tyytyväinen. Lapsivettä oli hyvin, virtaukset hyvät, istukka paikallaan. Painoarviokin tehtiin. Tyypin arvioksi saatiin ultralla 2100g!!!! Melkonen jötkäle! :D Mutta saa ollakin jos vanhempiinsa tulee, nimimerkillä 52cm ja 4400g syntyessään eikä isä kauas näistä mitoista jää. Jos käynnin paras anti oli tyypin liikkeet niin toiseksi paras anti oli painokontrolli kuun loppupuolella \o/ Meniköhän se sitten viikolle 34 ehkä...
Summa summarum, kaikki hyvin. Väsymys on kyllä sitä luokkaa, että oikeasti väsyttääkin. Ja kun meikäläistä väsyttää, niin itkusta ei meinaa tulla loppua. Se huomattiin taas eilen, kun mies kysyi, että onko kaikki okei, sattuuko johonkin. Onneksi ukko taitaa olla jo tottunut siihen, että itken kaikesta, ettei se aina saa paskahalvausta kyyneleistä.
Kaapissa odottaa tällä hetkellä rautatabletit ja kasa verilettuja. Näillä ajattelin vetää rautaöverit ja toivoa, että neukussa 14.1. hemppa olisi edes sen 100.
 |
| Möhis 30+0 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti