Hel-vetin hauskaa.

Kotona meillä on ihan kivaa, vieraissa ei niinkään. Tai riippuu ketä vieraissa on. Jos on urpoja, on vierailut silkkaa p*skaa. Täytyy myöntää, meni tunteisiin.

Helatorstaina oli miehen mummun synttärit. Koko suku paikalla. Anopin sisko siihen tuli pällistelemään Wiliä, kun ei ollut livenä vielä nähnyt.

"ompas sillä tumma iho. jos ei olis noin paljon isänsä näköinen niin vois esittää kysymyksen, että missäs oot käyny..." -tähän sellanen typerä vinkkaava hymiö-

Hehheh, totesin ja otin vitsinä, vaikka moinen vähän kirpasikin. Kerta olis mennyt vitsistä, mutta kun tämä henkilö sanoi asian ainakin kuudesti tunnin aikana, niin mulle tuli kyllä tosi paha mieli kaikkineen. Ihan sama kenen sylissä Wili oli, niin akan täytyi mennä selittämään mielipidettään toisen ihonväristä. Eikä Wili edes ole kovin tumma. Keskivertosuomalaista joo hiukan tummempi, mutta niin on isänsäkin eikä munkaan iho vaaleimmasta päästä ole, vaikka vaalea onkin. Mun puolelta tulee niin tummaa suomalaisihoa, että ei oo ihmekään jos sitä pojallakin on.

Kaiken huippuhan tässä mainitussa paskanjauhannassa oli se, että hänen tyttärensä lapset ovat varmasti oman miehen, kun lapset on saatettu alkuun lääketieteellisesti. Teki mieli sanoa, että mistä helvetistä sinä sen tiedät, jos vaikka runkkupurkit on sekottunu labrassa? (pahoitteluni jälleen rekkamiesmäisestä ilmaisustani.) Tosiaan, etpä mistään.

Mulla taitaa olla taas se kausi, kun otan kaikesta itteeni. Tartte ku kattoa väärällä tavalla ni johan palaa pinna. Oon varmaan taas raskaana :D hel-vetin huono vitsi tuoki muuton.
Mä en niinku jotenkin ollenkaan kestä sitä, että ihmiset tulee neuvomaan mua siinä, mikä mun lapselle on parhaaks! Jos ei isä erota ruoka-, hätä- ja uni-itkua, niin miten sen vois erottaa esimerkiks anoppi? tai mun äiti? tai naapurin mummo? Ei mitenkään. Siltikin neuvoja satelee. Jos Wili näyttää kieltä (se tykkää pelata kielensä kanssa aika melkoisesti :D), kun astutaan anoppilan ovesta sisään, niin automaattisesti sillä on nälkä. Yrität selittää, että Wili tossa söi puoli tuntia sitten, että ei sillä oo nälkä. Ei auta, nälkä on, kyllä täällä tiedetään. On anoppi silti hiukan höllännyt tätäkin, mutta kuitenkin. Mua riepoo ja se oli tässä nyt se pointti.

Tarttis varmaan osata iteki höllätä, mut minkäs sitä ihminen luonteelleen voi.

Tässä ois Wilperi viime keskiviikolta. Silloin pääsi ekat pitkät kunnon naurut. Oli meillä hauskaa <3