Vähiin käy ennen kuin loppuu. Vanhempainvapaata jäljellä pyöreästi 2kk. Fiilikset on ristiriitaiset.
Toisaalta oon onnessani töihin palaamisesta, kun tiedän pääseväni tekemään rakastamaani työtä ja pääsen pois kotoa olemaan vain itseni kanssa. Toisaalta mua taas hirvittää; pieni mies on tosi pieni vielä ja joutuu olemaan viikosta kolme pitkää päivää ilman äitiä. Nää on kai ihan normaaleita ajatuksia silti.
Joka toinen päivä toivon, että pääsisin töihin jo nyt; aamukireyttä on huomattavissa sekä minussa että pojassa. Joka toinen päivän suunnittelen, että ilmoitan töihin, että pitäkää tunkkinne, en tuu vaan kituutan kotona olemattomilla rahoilla.
Mielenvikasta.
Ps. Olin paskamutsi äsken enkä mennyt sängyn viereen äsken, kun sieltä kuului ähinäkähinää. Istua tonotin tässä ja kirjoitin. Hetkeksi ainakin mainittu ääntely loppui. Ehkä jokaiseen ei tarvitse edes reagoida.
 |
| Kuvauksissa meni myös hermot :D |
 |
| Keinuttukin on! |
 |
| Ollaan oltu myös ergonomisuuden huipulla :D |
 |
| Joogattukin on! |
 |
| Harjoiteltu taikatemppuja... |
 |
| ja oltu cowboy-juttuja :) |
Selailin tässä blogiasi läpi ja jään innolla odottelemaan seuraaviakin postauksia :)
VastaaPoistaJa aivan mielettömän suloinen vesseli teillä ! :)
Heippa!
PoistaTervetuloa lukemaan! :) blogi päivittyy silloin kuin se ehtii, pienen lapsen kanssa saattaa useampikin tovi vierähtää päivitysten välillä, kuten ehkä tiedät ;)
ja suloinen on poika kyllä, oon samaa mieltä! sillä on niin komee iskä, ettei voinu oikeen muuta tullakaan ;)
Tiedän tunteen erittäin hyvin ! :'D
PoistaNoissa isimiehissä on kyl joku taika, koska meidän junnu on myös ihan ilmetty isänsä :)