Olkoon otsikoton.

Neuvolassa tuli käytyä toissapäivänä.
Suurin ylläri oli se, että hemoglobiini oli noussut! Viimeksi neukussa se oli 92 ja nyt mittari näytti 102, wuhuu \o/ Ei se vieläkään paljoa ole, mutta aina parempi pienikin nousu kuin mikään lasku. Väitän, että on vähän henkisenkin puolen asioita nämä arvot, koska lopetin täysin asiasta ressaamisen muutama viikko sitten ja samalla jätin pois myös rautalisät ja tässä tulos. Eikä ruokavalioonkaan paljon mitään ole vaihdettu, ruisleipää oon pullamössön sijasta vetänyt. Siinähän rautaa on kohtalaisesti, mutta ei mitään superpommeja siinäkään.

Painoa oli tullut kolmeen viikkoon (?) reilu kilo, ehkä 1,5? Laiska ei jaksa kaivaa neuvolakorttia nyt esiin. Edelleen pysytään siis kaksinumeroisissa painolukemissa, mutta ei se kolminumeroinenkaan kaukana ole enää. Tosin, se tulee mitä tulee, kaikki otetaan vastaan niin sanotusti. Kokonaispotti on tässä vaiheessa 11kg eli ei omasta eikä neukun mielestä paljonkaan. Vois olla enemmänkin tällä ruokavaliolla.

Tasan 38+0

Pissa yhdellä plussalla niin kuin viimeiset 38 viikkoa on muutenkin ollut. Ei siis aiheuta toimenpiteitä vieläkään. SF-mitaksi saatiin 37cm, joka tarkoittaa kasvua pauttiarallaa 1,5cm edelliseen mittaukseen. Liikkeet tuplaplussalla ja babyn syke huiteli jossain 140 tienoilla. Meinasin sykkeiden kohdalla saada jonkun kohtauksen jo, kun terkkari makuutti meikäläistä viivasuorana selällään vaikka kuinka kauan. YÖK! Tulee meinaan heti todella paha olo moisessa asennossa, vaikka pää olisikin vähän ylhäällä. Jonnekin verisuoniin se baby kuulemma painaa ja siitä moinen johtuu. Ei vaarallista, mutta äärimmäisen inhottavaa.

Terkan mukaan baby on varsin alhaalla (no shit Sherlock...), mutta hän sai päätä vielä heiluteltua eli kiinnittymistä ei ole tapahtunut. Seuraava käynti varattiin viikon päähän eli 38+6.Terkka jollain perusteella arveli, ettei tämä ainakaan yliaikaiseksi mene, mutta meikämanne rohkenee kyllä epäillä, että käynnistys laitetaan toimimaan ja veikkauksena vielä viikot 41+jotain, saletisti monsterivauvan koon takia. Mutta kaikkineen, en jaksa ressaa, vaikka koko setti alitajunnassa möyriikin aika vahvasti. Kyllä sieltä ulos saadaan monsteritkin, jos hänestä sellainen on tullakseen.

Möhis!

Mitäpä vielä...
Mahdoinko hehkuttaa sairaalakassin pakkaamista jo? No se nyt on kunnossa kuitenkin. Tai puuttuu sieltä vielä hammastahna :D En aikusten oikeesti edes tiedä mitä sinne kannattaa raahata. Ristikot ja ipad täyttää tylsät hetket (joita ei vissiin oikeen ilmaannu...), laturit on mukana myös. Itselle kotiinpaluuvaatteet on mukana, babyn vaatteet pittee vielä valita, mutta tuokoon isäntä ne, kun aika koittaa. Jotkut imetysliivit täytyis kai hankkia, mutta tällä likviditeetillä ei paljon liivejä ostella, hyvä kun ruokaa saa kaappiin tällä hetkellä. Mutta sairaalakassissa on onneks suklaata :D toki se ei välttämättä ole paras vaihtoehto imettäjälle, kai...

Babyn vaaleat pyykit on pesty, tummat on vuorossa seuraavaksi. Välillä piti keskittyä pesemään myös omia pyykkejä, kun sukat loppuivat laatikosta :D Babyn vaatteiden lajittelusta oon kehittänyt myös ressin itselleni, typerä mikä typerä. Mistä minä tiedän miten ne kannattaa lajitella? Pelkästään koon mukaan? Vai bodyt sinne ja paidat tänne ja housut kolmanteen kasaan? En tiedä. Nyt ne on kokojen mukaan kasoissa. Olkoon niin ensialkuun, kai se siitä suttaantuu, kun päästään arkeen kiinni.

Vaunut saapuivat eilen kotiin. En osaa niitä oikeasti käyttää, mutta kai senkin ehtii, viimeistään kun on pakko :D

Puppulausegeneraattorini ehtyi nyt jostain syystä. Blaah. Kuviakin on niin kovin vähän.

Jäljellä 18!

Viikkoja tällä päivämäärällä 37+3. Huhhei!

Josko ensin pari sanaa painokontrollista. Ensimittauksella tyypin koko arvioitiin 3400g ja lääkäri totesi, että ompas iso. Otettiin tarkistusmittaus ja korttiin merkittiin kooksi 3100g, joka menee sitten jo keskikäyrällä. Lääkärin arvion mukaan tulossa noin nelikiloinen normaali vauva, joten painokontrollille ei tarvetta. Saa nähdä kuinka käy. En pitänyt tästäkään lääkäristä liiemmin, mutta parempi se oli kuin edellinen "jos sinä syödä paljon hese, niin sinun vauva iso"-tyyppi. Kotiin saapunut epikriisikin oli ymmärrettävää kieltä, jossa sanottiin, että minäkin oon normaalikokoinen :D

Kuulemma ihan äitinsä suu <3

Jäin pois töistä viime viikolla vihdoin. Kaikki koulutehtävät on tehty ja nyt on kertakaikkisen tyhjä olo. Viimeiset kolme vuotta on voinut täyttää kaikki tyhjät hetkensä (ja myös ne ei-tyhjät) raporteilla ja esseillä tai ainakin ajatustyöllä tulevista jutuista. Nyt vaan ollaan ja keinutellaan. Niin ne "viisaammat" sanoo, että kohta on kädet täynnä töitä. On varmasti, mutta eri asia se joka tapauksessa on, vauvan hoitaminen kuin opiskelu. Kun yksi elämänvaihe loppuu niin toinen alkaa.

Tasan 37+0!

Rakas ystävä kävi kahden lapsensa kanssa kylässä tällä viikolla ja koirakin sai ensikosketuksensa ihan pieneen ihmiseen. Koirahan on adhd ja kaikkien kaveri, menokin oli sen mukaista. Onneksi on pieni koira, isompi vauhko olis saanut pahaa jälkeä tehtyä. Tosin, olihan toinen pikkunaisista ollut sisällä ehkä 2min kun koira hyppäsi päin ja tuuppasi toisen kumoon. Onneksi pikkunainen on tottunut koiriin ja vahinkoa ei sattunut. Pienempi pikkunainen on iältään 9kk ja ihan niin pieneen ihmiseen koira ei siis koskaan ole tutustunut. Turvallisuussyistä koira ja toistaiseksi lähes vielä jalaton pikkunainen eivät olleet lattialla samaan aikaan, mutta syliin olisi koirakin pikkunaisen kanssa halunnut. Vauhkoudesta huolimatta luotan siihen, että koira sopeutuu tulevaan lapseen ajan saatossa. Pienempi pikkunainen sai aikaan allekirjoittaneella myös ensimmäisen kunnon maidon herumisen, kun tuossa sylissä kiemurteli. Hurjaa! :)

Ystävän itsensä tekemät uniikit mäykkykuosiset jutskat vauvalle <3

Rv 10 - Rv 27 - Rv 37 :)

En tiedä onko hemoglobiinissa tapahtunut muutoksia (tuskin), mutta olo ei ole sillä tavalla nääntynyt enää, niin kuin oli muutama viikko sitten. Tilalle on astunut unettomuus. Moneen viikkoon en ole nukkunut kuin ihan satunnaisia kunnon yöunia. Meikäläiselle kunnon yöunet on sitä, että unta saa noin 8h parilla pissatauolla. Yleensä nykyään nukahdan siinä ennen klo 23, herään viimeistään kahdelta vessaan ja siinä se yö oikeastaan sitten onkin. Sitten sitä pyörii ja kierii ja joka paikkaan sattuu ja äh ja puh. Ja mikä tilanteessa on eniten perseestä, on se, että isäntä kuorsaa ihan tautisella volyymilla tähän päälle. Ei siis mitään toivoa unesta. Häädän hänet sohvalle tai menen sinne itse, yksi lysti, ääni kuuluu korvatulppien läpi ihan yhtälailla. En tiedä millä keinolla saisin sen lääkäriin, risat siltä täytys varmaan poistaa, jotta helpottais. Koska tilannehan on se, että isäntä nukkuu myös huonosti kun se kuorsaa, tottakai. Eikä se sohvalla nukkuminen ole mikään ratkaisu asiaan. Se on vaan hätävara eikä tule toimimaan, kun lapsi tulee taloon. Eikä se lapsikaan tuossa metelissä kyllä nuku. Tai mistä tietää vaikka nukkuiskin, kun sitä sahaamista on 9kk tuolla vatsassa kuunnellut.

Mahtavaa kuvankäsittelytaitoa Picasalla :D 

Vähän on jaksaminen, henkinen kantti, koetuksella. Täytyy myöntää.

ps. Sairaalakassi on harjaa vaille valmiiksi pakattu ja tyypin pyykkien peseminenkin aloitettu. Jotain edistystä siis.

Viimeinen kuukausi!

Se on kuulkaa tänään rv 36+0!

Eli enää kuukausi. Neljä viikkoa. Tarkalleen 28 päivää laskettuunaikaan <3

Neuvola vasta 24. tätä kuuta ja painokontrolli perjantaina, joten tässä vaan lyhyt ja ytimekäs tiedonanto.

Olo on aika iso :D

Landing? :D

Onhan kuvissa toki eri releet päällä, mutta jäin funtsimaan, että joko tuo olis voinu näin paljon laskeutua?

Vasemmalla viikko 35 ja oikealla 34

Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että raskaus näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.

Riksraks ja poks, 34+2!

Neuvolakuulumiset ensialkuun.

Hemppa 92 (96)
Paino 98 (99)
RR 113/71 (111/71)
Protskut edelleen plussalla, niin kuin aina
SF-mitta 36 (33)
Taiston syke 140 (150) -> varmaan vieläkin paremmat lukemat oltais saatu, jos ei siinä selällään makoillessa mulle olis tullut aivan törkyhuono olo :/ Mutta hyväthän on nuokit lukemat kaikkineen.
Liikkeet ++, niin kuin aina :)
Raivotarjonnassa hän on edelleen pysynyt ja sen kyllä tuntee itsekin...

33+6!

Käynti oli oikein kiva. Kerrankin jäi hyvä mieli. Vatsa kutiaa tämän tästä, joten ens viikolla käyn antamassa maksa- ja sappiarvot labrassa. Varmuuden välttämiseksi, vai miten se sanonta menee. Ei ressiä mulla eikä terkalla, mutta katsotaan.

En pääse viikon 36 neukkulekurille, kun mulla on noita painokontrolleja. Tämähän harmittaa sinänsä, koska tänne on vihdoin saatu ultralaite neuvolaan! Joo, pääsenhän mä sen näkemään isolta screeniltä polilla, mutta silti.

Painokontrolli oli siis viime perjantaina. Tyypin kooksi määriteltiin 2600g eli aikast paljon. Vastassa oli 40min myöhässä ollut venäläistaustainen lääkäri, jonka puheesta en saanut juurikaan selvää. Se mitä mieleen jäi oli, että "jos sinä käydä paljon Hese, sinun lapsi olla iso"... Silleen, että no shit Sherlock! Toinen mikä mieleen jäi, oli se, että "jos painoa lapsella paljon, ei näitä pidetä sisällä yli viikko 38"... Tätä ei toki lukenut epikriisissä laisinkaan, joten otappa nyt selvää siitä sitten.

Ei oo esteettisesti kovin kaunista katseltavaa, mutta möhis on aina möhis <3

Seuraava kontrolli on ystävänpäivänä 14.2. heti aamusta. Viikkoja silloin 36 ja risat. Yritän kerätä rohkeutta siihen, että saisin oikeasti vaadittua arvion syntymäpainosta ja varsinkin synnytystavasta. Normaalisti meikäläinenkin on kohtalaisen suulas tyyppi, mutta tällaisissa kohtia sitä on mennyt viime aikoina suu suppuun jostain syystä. Syntymäpainon arviota yritin vienosti kysellä viimeksi, johon venakko totesi, että "minä ei olla mikään ennustaja. sinä syödä paljon, sinun vauva iso".
Mmmm, okei.

Terkkari ehdotteli poisjäämistä töistä. Ei mulla tässä sopimustakaan ole kuin kaksi viikkoa ja niissä 15h maksimi työmäärä, mutta silti. Alan olemaan kuulemma sen kokoinen ja oloinen, että olisi syytä siirtyä pesemään vauvan vaatteita, ulkoiluttamaan koiraa ja makaamaan sohvalle. Mene ja tiedä.

Paras kuvausassari ikinä <3

Aiheeseen täysin sinäänsä liittymättä suurin ilon aihe on se, että opintojen puitteissa kaikki kirjalliset työt on palautettu. Enää kolme seminaaria ja yksi opponointi ja that's it. Ihan huikeaa. Ei olis vielä vuosi sitten uskonut tätäkään.

Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun tulin edellisen mieheni kanssa saunasta, istuin sängyn laidalle ja parahdin itkuun. Totesin hälle, että tää oli kyllä tässä, vaikka häntä kovin paljon rakastankin. Hän väitti ymmärtävänsä. Ehkä asiasta olisi ollut hyvä puhua tarkemminkin, mutta eipä sitä ole koskaan tehty. Vuoteen on mahtunut uskomattoman paljon ja seuraavaan vuoteen mahtuu vielä enemmän, uskaltaisin luvata.

Huomenna täytän myös 29.
Viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä.
Ehkä vähän pelottavaa.

Tasan 34+0!

Kahdeksan viikkoa!

Tai maksimissaan enää kymmenen. Ihan uskomatonta!!!

Enpä muista taas puoliakaan mitä viimeksi kirjoittelin, mutta haitanneeko tuo.

Eilen 32+0:n "kunniaksi" olin taas neuvolassa.
Saldona seuraavaa:

Hemoglobiini laskussa edelleen eli 96
Verenpaine laskussa jostain syystä eli 111/74 (?)
Painoa tullut tasaisesti. Viimeks olin laihtunut, nyt taas lihonnut. +11kg alusta, tästä neukku ei ollut huolissaan enkä ole kyllä minäkään.
Pissa plussalla taas. Tai edelleen tai miten sen nyt sitten sanookaan. Vuoden vaihteen tienoilla kävin siellä labrassa ja niitä tuloksia neukun katsellessa leukosyytit oli plussalla kolmen plussan verran. Tästä neukku jaksoi marmattaa, mutta todellinen syy asiaan oli kuitenkin huono alapääpesu kaikella todennäköisyydellä. Pissa on aina ollut haalealla plussalla/plussalla, joten en tiedä miksi siitä nyt yhtäkkiä tarvitsi alkaa vouhkaamaan? Varsinkin kun sanoin, että valkovuoto on entisellään eli sitä on PALJON!!! Äh.
SF-mitta kasvanut viime käynnistä sentin, eli oli nyt 33cm. Siitähän saatiin pitkä mietintö sitten aikaiseksi, kun täti huomasi kortista, että äippäpolin lääkäri oli arvioinut ipanan painon melko isoksi. Ensin hän vähätteli asiaa ja sanoi, että ne nyt on arvioita ja epäilee, että huonosti mitattu (lääkäri ultralla on vähän eri asia kuin terkkari käsikopelolla, sanon minä. mutta toki kaikki joskus erehtyy...)
ja yhtäkkiä hän oli sitä mieltä, että mulla on radi tai joku muu hässäkkä ja siks ipana on noin iso. Onkohan sillä terkkarilla skitsofrenia?

Jostain syystä mua on alkanut tympimään se, että neukun terkkari lässyttää. Ihan ku se puhuis vähäjärkiselle tai pienelle lapselle. Sellasta sössötystä tämän tästä. Eikä se ymmärrä mun huumoria kyllä lainkaan. Ja toisaalta, jos sille ei anna huumoripläjäystä, niin sitten sen mielestä on joku vialla. Mene ja tiedä.

Onni on se, että ipana potkii välillä, kuin Litmanen konsanaan ja musta se on i-h-a-n-a-a!!! Sattukoon kuinka paljon tahansa niin silti <3 Lauantaina suunnataan Ikeaan hakemaan tyypille sänky ja hoitopöytä. Sitten ois kaikki isoimmat, paitsi rallit. Mutta niiden kanssa en pidä kiirettä, koska ihan heti ei käsitykseni mukaan edes saa vauvan kanssa ulos lähteäkään. Ehtii ne. Ikean jälkeen vois alkaa keskittyä sairaalakassiin ja pieniin, mutta tärkeisiin hankintoihin, kuten vaippoihin :D

Vaipoista tuli mieleeni vauvakutsut. Sain kutsun ystäväni vauviksille ja kävin siinä läpi parhaan lapsuudenystäväni (terkkuja! <3) vauvakutsukuvia. Se oli hieno ilta :) Itse olisin varsin otettu vauvakutsuista, mutta en jotenkin osaa olettaa tai odottaa moisia. Jotenkin mun kaverit ei ehkä oo sellaisia, että ne järkkäis mulle sellaisia... Siis ei sillä, että he olis jotenkin välinpitämättömiä tai mitään sellaista, mutta kun ei oo ollut tapana niin tuskin tulee kelleen edes mieleen? Tiiän silti, että hengessä ne on mukana kaikki :) Mutta jännityksellä sitä odottaa tietysti kuinka käy ;)

Tää kuva on mainituilta vauvakutsuilta! Sankarin sisko oli tehnyt aivan upean ja herkullisen kakun! :)

Yleisesti ottaen menee siis hyvin ja olo on onnellinen, mutta liikkuminen alkaa olla jo tosi hankalaa. Kävellessä tuntuu siltä, kuin joku olisi tunkenut kakkosnelosen alakerrasta sisään (käytinköhän tätä rekkamiesilmaisua jo kerran jossain?) ja välillä tuntuu siltä, kuin joku tökkisi sukkapuikoilla sisäpuolelta alapäähän. Mutta onneksi ei supista kivuliaasti.

Tästä kuvasta nyt ei paljon irtoa, mutta viikkoja on silti se 32+1 <3

Uusi vuosi,

mahdottomasti uusia kujeita!

Päätin viime vuoden käymällä neuvolassa uuden vuoden aattona. Aikaa odottaessani tajusin, että tasan vuosi sitten ryntäilin Alkoon hamstraamaan Fresitaa ja jonottelin ruokakaupassa kiireisten ihmisten kanssa. Vietin rauhallisen ja mukavan vuodenvaihteen hyvässä seurassa enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tasan vuosi siitä päivästä istun äippäneuvolassa odottamassa 30+0:n neukkukäyntiä.

Vuoteen mahtui ero pitkästä parisuhteesta, muutto uuteen kotiin, koiran yhteishuoltajuus. Kesä toi tullessaan vuosikausia haaveillun raskauden, oman kodin ostamisen ja muuton. Pitkä syksy huipentui vatsan kasvamiseen ja koiran muuttamiseen luokseni. Nyt ollaan vuoden 2014 tammikuussa, raskausvatsa on valtavan iso ja rakas, viikkoja tänään 31+0 <3
Ihan huikeaa.

Neuvolassa ei ollut kivaa tällä kertaa. Hemoglobiini senkun jatkaa laskemistaan ja siitä ei neukku tietysti pitänyt. Täti oli kyllä tyytyväinen siihen, että paino oli tippunut. Ei vaan tajunnut sitä seikkaa, että se johtuu rautalisän syömisestä; mikään ei pysy sisässä eikä imeydy. Verenpaine sentään oli kohdillaan. SF-mitaksi saatiin 32cm, joka oli siis lähes 4cm enemmän kuin lääkärin mittaamana viimeksi. Hurjaa.

Neukkutäti passitti meikäläisen labraan. Pissatestit proteiinien vuoksi ja samaan syssyyn katsottiin rautavarastojen arvot. Kävin labrassa 2.1. ja neukulle soitin tuloksista 3.1. puolilta päivin. Pissassa joku bakteeri, joka tullut iholta eikä aiheuta siis toimenpiteitä. Valkovuoto häiritsee kuulemma tuloksia, kun se on niin runsasta. Rautavarastojen arvon pitäisi olla normaalisti 10 tai yli, meikäläisen varastoarvo oli 4!!! Että ei ihme jos vähän väsyttää joskus. Keho toimii niin, että se täydentää ensin varastot ja nostaa sitten vasta hemppaa. Eli pitkä tie on edessä tässäkin. Oli hemppa sentään ollut 98 labran testeissä. Jipii?

Neukku kyseli rauta-juttujen jälkeen, että liikkuuko vauva. No, minä tietysti totuuden sanoin, että vähänhän tuo on ollut hitaan sorttinen viimeisen vuorokauden. Neukku ystävällisesti pelotteli meikäläisen ihan hermoromahduksen partaalle ja käski maata puolituntia ja laskea liikkeet. Jos ei viittä liikettä löydy niin toiselle kyljelle pienen liikkumisen jälkeen ja uusiks. Jos ei vieläkään löydy niin äkkiä äippäpolille tarkistukseen. Minäpä kiskoin lasin limua ja kävin pötkölle. Ei mitään. Itkin, ei mitään. Neukku soitti perään keskusteltuaan lääkärin kanssa rauta-arvoista ja käski vetää Obsidania tupla-annoksen (as if!) ja kyseli liikkeitä. Eipä näy ei kuulu, sanoin. Neukku nostatti taas hysteriaa luurin toisessa päässä ystävällisesti.

Makasin pari tuntia sohvalla ja totesin, että ei se ota jos ei annakaan ja soitin äippäpolille. Nuiva kätilö totesi, että tänne sitten jos ei kerran liiku. Ja minähän menin. Matkalla jo tyyppi potkaisi kerran-kaksi ja ultrassa veti hyvää zumbaa. Kaikki siis okei!

Ultran suoritti lääkäri ja olin asiaan tyytyväinen. Lapsivettä oli hyvin, virtaukset hyvät, istukka paikallaan. Painoarviokin tehtiin. Tyypin arvioksi saatiin ultralla 2100g!!!! Melkonen jötkäle! :D Mutta saa ollakin jos vanhempiinsa tulee, nimimerkillä 52cm ja 4400g syntyessään eikä isä kauas näistä mitoista jää. Jos käynnin paras anti oli tyypin liikkeet niin toiseksi paras anti oli painokontrolli kuun loppupuolella \o/ Meniköhän se sitten viikolle 34 ehkä...

Summa summarum, kaikki hyvin. Väsymys on kyllä sitä luokkaa, että oikeasti väsyttääkin. Ja kun meikäläistä väsyttää, niin itkusta ei meinaa tulla loppua. Se huomattiin taas eilen, kun mies kysyi, että onko kaikki okei, sattuuko johonkin. Onneksi ukko taitaa olla jo tottunut siihen, että itken kaikesta, ettei se aina saa paskahalvausta kyyneleistä.

Kaapissa odottaa tällä hetkellä rautatabletit ja kasa verilettuja. Näillä ajattelin vetää rautaöverit ja toivoa, että neukussa 14.1. hemppa olisi edes sen 100.

Möhis 30+0 <3