ei ainakaan ole poutasää.
Ensinnäkin, vettä sataa kuin esterin perseestä (rekkamiestäällätaasmoi!)
Ei juuri tällä hetkellä, mutta esimerkiksi jouluaattona sitä tuli. Paljon. Vettä. Ei lunta.
Eipä ole talvesta tietoakaan. Paitsi joskus öisin, kun tiet on niin liukkaita, että ei meinaa auto hallinnassa pysyä. Miksi ajan öisin? Sitä en tiedä. Hullu mikä hullu.
Pari viikkoa edellisestä neuvolasta. Oli oikein neuvolalääkäri. Se täti nyt ei ihmeitä tehnyt (eikä kyllä tarvinnutkaan silti), kaikki oli suht normaalisti. Pissassa protskuplussa ja sisätutkimuksen tehtyään lekuri totesi kättään katsellessaan, että juu, aika paljon tätä valkovuotoa. Minä siihen, että juu, aika paljon, ihan naapurinkin tarpeisiin. Muuten mentiin suht normaaleilla käyrillä. Hemppa alle sata edelleen.
Aina höösätään siitä, että raskauden aikainen ongelma on ummetus. OLISIKIN! Se on aivan se ja sama mitä meikäläinen laittaa tai on laittamatta suustaan sisään, niin pelkkiä varpusia lentää. Joku kyseli mammaryhmässä, että laittaako rautalisä vatsani sekaisin? Ei laita, se vaan vaihtaa mun varpusparven väriä... Jos kotivaaka pitää paikkansa, niin paino on tippunut viime neukusta tähän päivään ja jos vaaka tosiaan on oikeassa, niin syy on täysin tämä mun ruuansulatus. Eli sitten mäkkisafkalla, kaurapuurolla tai niiden yhdistelmällä niin varpusia varpusia... Ei laisinkaan huvittavaa, koska tilanne alkaa muistuttaa tautia nimeltä ripuli. Se tulee kun on tullakseen eikä kysele aikaa eikä paikkaa...
Saankohan koskaan kirjoitettua tänne mitään positiivista? Mahtaa olla köyhä elämä.
No, onnellisuutta on se, että osaan jo erottaa sen, koska tyyppi punkeaa takapuoltaan rinnan alta ulos :D ennen kaikki potkut tuntuivat samalta, mutta nyt sen osaa jo erottaa. Tai ainakin kuvittelee osaavansa. Siis sillä perusteella, että tyyppi oli viime neukussakin jo raivotarjonnassa kuuppa alaspäin.
Huomenna on monella tapaa erikoinen päivä.
Vuoden viimeinen päivä. Aamulla neuvola. Viikkoja tasan 30+0!!!!!!!!!!!!
Jotenkin ei vaan pysty käsittämään, vieläkään. Ehkä sitten maaliskuussa? :)
Entinen appiukko nukkui pois viime yönä. Enpä olis uskonut, että ottaa näin koville.
Eipä oikein tiedä mihin suuntaisi ajatuksensa.
Harmittaa ja mietityttää.
Onneksi silti kliseisesti tiedän, että hän on nyt paremmassa paikassa eikä varmasti tunne enää kipua.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen.
On aika surun hiljaisen.
<3
When 2 comes 3
maanantai 30. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Vieläki hiukan jäljellä...
Tattadaddadadaaaaa, viikkoja 28+0!
 |
| Tuorein otos 27+5 <3 |
Viime viikolla sekosin kai ensimmäisen kerran ja väitin, että tänään tiistaina viikkoja täyttyy 27.
Kymmenen viikon päästä ei varmaan kiinnosta hiukkaakaan silti, kunhan pääsisi synnyttämään :D
 | |
| Tuleva iskä teki ensimmäisen omatoimihankinnan! <3 |
Tasaisesti on sujunut, sanottakoon. Olo on kuin sotanorsulla tai ryhävalaalla, koska sohvaltakin nouseminen tuottaa tuskaa ja puuskutusta ja mies kysyy, että voiko auttaa. Mitäpä siihen vastaat? No rääkäset tietysti, että ei saatana tartte auttaa. Kyllähän sieltä ylös pääsee, kun nousun suunnittelee, mutta syytä olis ehkä opetella ottamaan apua myös vastaan. Jos ei sohvalta nousemisessa niin jossain muussa! Mutta minkäs teet kun tällainen jääräpää olet? Jep.
 |
| Lienenkö tätä vertailua vielä julkaissutkaan... 17.9. ja 5.12. :) |
En liiemmin luota kotivaakaani, mutta se väitti eilen, että kiloja olisi tullut tähän mennessä 12 ja sadan kilon raja painossa olisi nyt ylitetty. Tuskin se kaukana on, mutta kauhistuttaa silti. Toisaalta, suuri osa kiloista jää laitokselle, ainakin niin ne väittävät. Enpä taida ressata, elämä antaa sen mitä se antaa, olkoon ne sitten liikakiloja tai ei.
 |
| Enpä voinut vastustaa tätä 3e:n tarjousta, kun se sopi tulevaan vaariin kuin nenä päähän :) |
Huomenna olisi vuorossa ensimmäinen neuvolalääkäri. Täytyy myöntää, että pelottaa. Ei lääkäri sinäänsä, mutta kun sitä kehittelee päässään kaikenlaista vaivaa ja juttua ja sitten on varma, että omistaa ne kaikki ja seuraukset ovat kauheat.
Tilannehan on se, että Taiston liikkeet on vähentyneet radikaalisti. Tiedostan sen, että sikiöillä on aikoja, kun ne eivät niin ahkerasti potki ja sätki. Se vaan pelästyttää, kun toinen on ollut suht aktiivinen ja sitten ei olekaan. Ja olenko soittanut minnekään asiasta? No en. Samalla kun olen paniikissa niin olen vähätellyt asiaani ja ajatellut, että varmasti on jollain suurempiakin ongelmia. Ja kun toinen ei siis ole lopettanut potkimista niin olen yrittänyt rauhoitella itseäni, että eiköhän tää tästä.
 |
| Lintuperspektiivistä se on valtava. Ja arpinen :D |
Toinen asia mikä mietityttää, on nämä eritehommat. Valkovuoto mulla on ollut alusta asti ihan valtaisaa. Tiedän miltä valkovuoto näyttää, se on valkoista mönjää! :D Mutta kun tasaiseen tahtiin joka päivä ovat nuo aluspöksyt olleet enemmänkin märät kuin valkovuotoiset niin vähän mietityttää... Jostain kehittelin päähäni ajatuksen tihkuvasta lapsivedestä. Mammaryhmässä jo kyselin mielipiteitä, että miltä lapsivesi haisee. Sperma, shampanja, makea ja mitä muita sieltä tuli. Nojuu, sellaistahan se on. Unissani jo näin kuinka Taisto potkii viimeisillä voimillaan apua, että etkö typerä akka tajua, että uimavesi pääsi loppumaan...
Eritteistä jatkaakseni, niin erilaiset klompit mietityttävät myös. Valkoiset limaklompit olen vielä "sulattanut" mutta kun klompit ovat alkaneet vihertää niin varmuus limatulpan irtoamisesta tai muusta yhtä on nostanut päätään ja tullut uniin. KRAAK! Pissassa on koko raskauden ollut haalea plussa ja neukun mukaan syytä huoleen ei ole, kun valkovuoto on niin runsasta.
Yritä tässä nyt nauttia sitten. Onneks se lääkäri on huomenna, vaikka tosissaan pelottaakin koko setti.
 |
| Huikean hieno synttärikakku! |
Viime vloppuna oltiin synttäreillä ja maailman rakkain kummisetä kaappasi kainaloonsa pimeällä metsätiellä ja tokaisi, että vaikka tämä maailman suurin klisee onkin, niin raskaus sopii Anni sulle! Sä näytät todella kauniilta! Voin kertoa, että itku tuli. On se niin paras!!!
 | |||
| Vertailun vuoksi... Sama mekko, eri viikot! 10 ja 27 :) <3 |
tiistai 3. joulukuuta 2013
Jos nyt vertaa,
niin onhan se vatsa hiukan kasvanut tuossa 9vkon aikana <3
Kulma ehkä on hiukan eri, mutta kuitennii :)
Neuvola, osa 4?
Tadaa, tänään viikkoja 26+0! Jälleen voisi todeta ajan nopeasti kulumisesta jotain...
Neuvola oli suht lyhyt ja ytimekäs ja hyvä silti niin.
Pissassa edelleen haalea plussa, niin kuin on ollut alusta asti. Ei aiheuta toimenpiteitä, toiset vaan vuotaa enemmän kuin toiset. Kiusallinen ja ärsyttävä vaiva, mutta aika pieni kuitenkin verrattuna moniin kauhutarinoihin.
Painoa on kokonaisuudessaan tullut vajaa 10kg ja terkan mielestä se on jopa tällaiselle isokokoiselle ihmiselle ihan ok. Sf-mitta pompsahti kuukaudessa 3cm, ollen nyt siis 27cm kaikkineen. Käyrät tasoittuivat viime kerrasta hurjasti.
Mutta se penteleen hemppa kiusaa edelleen. Eipä ollut enää kuin 100. Silläkin uhalla, että vatsa on ruikulilla, niin pakko aloittaa sitä rautakuuria enemmän kuin todenteolla taas. Fundeerasin, josko Obsidan + maitohapot saisivat arvot paremmiksi ja vatsan pysymään edes hiukan kunnossa. Yrittänyttä ei laiteta.
Pulssi oli hieman alhainen, syytettiin orastavaa flunssaa, samoin kuin hieman nousseista paineista. Paineet ovat kyllä olleet koko ajan normaalit, mutta pientä noususuhdannetta on ollut havaittavissa. Neukku vielä lähtiessä painotti, että älä sitten joulua ainakaan stressaa. Totesin, että en vietä joulua kaapissa, joten niitä en ainakaan siivoa ja ruokaakaan en laita vaan syön koko joulun muualla ja kotona vain suklaata :D
Johonkin rokotetutkimukseenkin päädyin osallistumaan. Rokotetutkimus johtaa sinäänsä harhaan, että tässä ei rokoteta ketään. Meikäläinen käy raskauden aikana kerran verikokeissa, synnärillä napanuorasta otetaan yksi näyte ja ipanasta sitten 2vkon-2vuoden ikäisenä yksi näyte. Tällä tavoin tutkijat seuloo, no jotain ja kehittää rokotusta johonkin virukseen? Olisko voinut olla rs-virus? Pääni on niin hatara ettei pysty muistamaan tarkkaan ja jalat ei jaksa raahautua kassille hakemaan esitettä :D Porkkana tässä hommassa on se, että tutkiva taho tarjoaa parin vuoden ilmaiset lääkärikäynnit heillä, koskien lähinnä kai näitä hengitystieinfektioita.
Olo on kaikkinensa vähän tukala, mutta siedettävä. Töihin palasin eilen ja sen huomasi väsymyksessä illalla kyllä. Onneksi on osa-aikatyö ettei tarvi joka päivä siellä rampata :D
Illalla perhevalmennus osa II, nimeltään lastenhoitotunti! Saa nähdä mitä tuleman pitää. Eniten kiinnostaa kuitenkin kirkkoherran vierailu ja kasteesta kuuleminen. Avoimin mielin kaikkineen.
Neuvola oli suht lyhyt ja ytimekäs ja hyvä silti niin.
Pissassa edelleen haalea plussa, niin kuin on ollut alusta asti. Ei aiheuta toimenpiteitä, toiset vaan vuotaa enemmän kuin toiset. Kiusallinen ja ärsyttävä vaiva, mutta aika pieni kuitenkin verrattuna moniin kauhutarinoihin.
Painoa on kokonaisuudessaan tullut vajaa 10kg ja terkan mielestä se on jopa tällaiselle isokokoiselle ihmiselle ihan ok. Sf-mitta pompsahti kuukaudessa 3cm, ollen nyt siis 27cm kaikkineen. Käyrät tasoittuivat viime kerrasta hurjasti.
Mutta se penteleen hemppa kiusaa edelleen. Eipä ollut enää kuin 100. Silläkin uhalla, että vatsa on ruikulilla, niin pakko aloittaa sitä rautakuuria enemmän kuin todenteolla taas. Fundeerasin, josko Obsidan + maitohapot saisivat arvot paremmiksi ja vatsan pysymään edes hiukan kunnossa. Yrittänyttä ei laiteta.
Pulssi oli hieman alhainen, syytettiin orastavaa flunssaa, samoin kuin hieman nousseista paineista. Paineet ovat kyllä olleet koko ajan normaalit, mutta pientä noususuhdannetta on ollut havaittavissa. Neukku vielä lähtiessä painotti, että älä sitten joulua ainakaan stressaa. Totesin, että en vietä joulua kaapissa, joten niitä en ainakaan siivoa ja ruokaakaan en laita vaan syön koko joulun muualla ja kotona vain suklaata :D
Johonkin rokotetutkimukseenkin päädyin osallistumaan. Rokotetutkimus johtaa sinäänsä harhaan, että tässä ei rokoteta ketään. Meikäläinen käy raskauden aikana kerran verikokeissa, synnärillä napanuorasta otetaan yksi näyte ja ipanasta sitten 2vkon-2vuoden ikäisenä yksi näyte. Tällä tavoin tutkijat seuloo, no jotain ja kehittää rokotusta johonkin virukseen? Olisko voinut olla rs-virus? Pääni on niin hatara ettei pysty muistamaan tarkkaan ja jalat ei jaksa raahautua kassille hakemaan esitettä :D Porkkana tässä hommassa on se, että tutkiva taho tarjoaa parin vuoden ilmaiset lääkärikäynnit heillä, koskien lähinnä kai näitä hengitystieinfektioita.
Olo on kaikkinensa vähän tukala, mutta siedettävä. Töihin palasin eilen ja sen huomasi väsymyksessä illalla kyllä. Onneksi on osa-aikatyö ettei tarvi joka päivä siellä rampata :D
Illalla perhevalmennus osa II, nimeltään lastenhoitotunti! Saa nähdä mitä tuleman pitää. Eniten kiinnostaa kuitenkin kirkkoherran vierailu ja kasteesta kuuleminen. Avoimin mielin kaikkineen.
 |
| Möhömaha isse! |
 |
| Missä on mun tissit? *** Salaa haaveilen, että Taiston ristiäisissä joko kuunnellaan tämä tai saan sinne jonkun tätä laulamaan <3 Egotrippi - Mestaripiirros |
lauantai 30. marraskuuta 2013
Perhevalmennus
Niinpä, valmennus tässä kai päällimmäisenä on mielessä. Neukku järjestää oman kahden kerran perhevalmennuksen ja eka kerta on takana. En pitänyt käynnistäni. En. Väittävät kärkkääksi.
En kiellä sitä, etteikö tuollainen valmennus olisi hyvä juttu niille, jotka sellaista tarvitsevat. Mutta kun tällä haavaa olen omalta kohdaltani sitä mieltä, että tuhlasin 2h hyvää telkkari/parisuhde/ulkoilu/syömis/tms. -aikaa istumalla neuvolassa ja katsomalla VHS (!!!!!!!) -nauhurista synnytysvideota, jossa synnytys oli toinen, nopea ja kaikki meni hyvin. Miksi oi miksi ihmisille maalataan pilvilinnoja asiasta? Jep, ei siellä nyt tarvitse näyttää mitään maailman kauheintakaan synnytystä, mutta joku balanssi olisi hyvä löytää. Varsinkin kun katselijoita on ensikertalaisia.
Kalvosulkeiset. Hei KALVOSULKEISET!!! Mulle tekniikka on iso osa elämää ja mä arvostan nykyajan vehkeitä ja vempeleitä. Totaalinen turhautuminen kalvoihin, joiden väristä jo näki, että ne on ehkä -80 -luvulta.
Mehu ja pippari oli ihan kiva lisä.
Jälkimmäinen osio koostui parisuhteen ja vanhemmuuden roolikartoista. KRAAK! Tämä oli nyt se kohta, kun tunsin jotain nykyisestä koulutuksesta ja työhistoriasta menneen perille ja kaaliin asti. Olisin itse vetänyt moisen karttojen tulkitsemisen miljoona kertaa paremmin kuin sen nyt tehnyt ihminen. Mitä analysointia on paperista lukeminen? Kuka avautuu mahdollisesti kipeistäkin asioista isossa porukassa, jossa kaikki ovat vieraita toisilleen? Hei haloo! Jälleen taas ihan pätevä ajatus, toteutus vaan ontuu.
Ei oo näemmä taas mikään tällä mammalla hyvin.
Asia mikä myös ärsyttää, on se, että ihmisen raskaus nostetaan jotenkin keskiöön, ehkä vähän turhankin suurella volyymilla. Kyllä, arvostan sitä, että mun raskaus huomioidaan (ei tarvi nostaa, rehkiä jne.), mutta rajansa kaikella. Kun jokainen asia esitetään niin, että aloitetaan sanoilla "sitten kun Annina on jakautunut...", "siksi koska Annina on raskaana..." tai vaikkapa "sun on helppo eläytyä synnyttäjän rooliin...", niin palaa noi hihat entistä nopeampaa. Raskaus on saanut meikäläisen, kuten aiemminkin jo mainittu, niin äärettömän äkkipikaiseksi ja tällaisissa tilanteissa se korostuu edelleen ja myös kertautuu.
Mutta silti,
edelleen olen suunnattoman onnellinen, vaikka olo on fyysisesti tosi kurja.
Mahtavuutta on zumbat ja jumpat vatsassa, myös ne potkut, jotka on kohdistettu suoraan virtsarakkoon <3
Nillityspostaukseen ei ollut edes uusia kuvia tarjolla :D
En kiellä sitä, etteikö tuollainen valmennus olisi hyvä juttu niille, jotka sellaista tarvitsevat. Mutta kun tällä haavaa olen omalta kohdaltani sitä mieltä, että tuhlasin 2h hyvää telkkari/parisuhde/ulkoilu/syömis/tms. -aikaa istumalla neuvolassa ja katsomalla VHS (!!!!!!!) -nauhurista synnytysvideota, jossa synnytys oli toinen, nopea ja kaikki meni hyvin. Miksi oi miksi ihmisille maalataan pilvilinnoja asiasta? Jep, ei siellä nyt tarvitse näyttää mitään maailman kauheintakaan synnytystä, mutta joku balanssi olisi hyvä löytää. Varsinkin kun katselijoita on ensikertalaisia.
Kalvosulkeiset. Hei KALVOSULKEISET!!! Mulle tekniikka on iso osa elämää ja mä arvostan nykyajan vehkeitä ja vempeleitä. Totaalinen turhautuminen kalvoihin, joiden väristä jo näki, että ne on ehkä -80 -luvulta.
Mehu ja pippari oli ihan kiva lisä.
Jälkimmäinen osio koostui parisuhteen ja vanhemmuuden roolikartoista. KRAAK! Tämä oli nyt se kohta, kun tunsin jotain nykyisestä koulutuksesta ja työhistoriasta menneen perille ja kaaliin asti. Olisin itse vetänyt moisen karttojen tulkitsemisen miljoona kertaa paremmin kuin sen nyt tehnyt ihminen. Mitä analysointia on paperista lukeminen? Kuka avautuu mahdollisesti kipeistäkin asioista isossa porukassa, jossa kaikki ovat vieraita toisilleen? Hei haloo! Jälleen taas ihan pätevä ajatus, toteutus vaan ontuu.
Ei oo näemmä taas mikään tällä mammalla hyvin.
Asia mikä myös ärsyttää, on se, että ihmisen raskaus nostetaan jotenkin keskiöön, ehkä vähän turhankin suurella volyymilla. Kyllä, arvostan sitä, että mun raskaus huomioidaan (ei tarvi nostaa, rehkiä jne.), mutta rajansa kaikella. Kun jokainen asia esitetään niin, että aloitetaan sanoilla "sitten kun Annina on jakautunut...", "siksi koska Annina on raskaana..." tai vaikkapa "sun on helppo eläytyä synnyttäjän rooliin...", niin palaa noi hihat entistä nopeampaa. Raskaus on saanut meikäläisen, kuten aiemminkin jo mainittu, niin äärettömän äkkipikaiseksi ja tällaisissa tilanteissa se korostuu edelleen ja myös kertautuu.
Mutta silti,
edelleen olen suunnattoman onnellinen, vaikka olo on fyysisesti tosi kurja.
Mahtavuutta on zumbat ja jumpat vatsassa, myös ne potkut, jotka on kohdistettu suoraan virtsarakkoon <3
Nillityspostaukseen ei ollut edes uusia kuvia tarjolla :D
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Väsymystä, vaattehia, viitearvoja ja varusteita!
24+1. HUI!
Väsymys on ihan törkeä! Johtuu varmasti pyhästä kolminaisuudesta, eli pimeydestä, alhaisesta hempasta ja saamattomuudesta. Mulle nuo lisäraudat ei vaan ota oikeen mitkään sopiakseen, kaikki laittaa vatsan sekaisin, sitten ne tulee lopetettua ja tadaa, arvot ei nouse.
Viime yönäkin nukuin muutamalla heräämisellä +9h. Söin aamupalaa ja huumailin ja painelin aamupäivän unille +2h. Ja taas väsyttää. Ehkä pitäis silti ottaa ilo irti siinä mielessä, että nyt on aikaa levätä. Vaan kun ei oikein osaa. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja puuhaa. Ehkä sen levon ymmärtää sitten, kun kamelin selkä katkeaa. Tiedä häntä.
MUTTA, sainpa soitettua tänään sokerirasituksen tulokset. Maanantaina pöhkein puoliunessa labraan eikä se koko setti ollut edes kovin paha rasti. Niin pitkälti kaikki raskauteen liittyvä on täysin ihmiskohtaista, joten ikäviä kokemuksia omaavien ei pitäis lietsoa pelkoa. Eikä meikäläisen kaltaisten antaa turhan ruusuista kuvaa. Mutta kuitenkin, hyvin meni ja tuloksetkin olivat hyvät, jee!
Paaston viitearvo on 5.3, oma arvo oli 5.0
Ekan tunnin viitearvo on 10, oma arvo oli 8.5
Toisen tunnin viitarvo on 8.6, oma arvo oli 7.5
Eli kirkkaasti alle seurantarajojen. Tietysti terkan piti johonkin puuttua, joten "kyllä tuo paastoarvo voisi olla vähän pienempi. Sitä voisi mittailla joskus..." Niin varmaan. Ihan heti en ainakaan ala siihen rumbaan, ehkä joskus myöhemmin sitten. Pitääkö niillä aina olla jotain naputtamista jostain?
Eilen meille kotiutui tällainen <3
Taiston ekan autoiluverme! Kaukalo on hurjan kaunis ja pieni. Jäin miettimään, että miten kukaan ikinä voi tuohon mahtua. Niin ja sitten tietysti itkin :D
Tekemisen ja ärsytyksen puutteessa tempasin itseni tänään HenkkaMaukalle ja kotiutin ekat äitiysvaatteet! Pari masutuubia, yhden paidan ja farkut. Kyseisen lafkan farkut ei IKINÄ ole sopineet mulle normaalitilassa ja nyt ne sujahtivat äitiysmallistosta päälle kuin vettä vaan. Perse (rekkamies täällä moi!) ei kyllä näyttänyt niissä kovin hyvältä, mutta menköön. Eivätpä ainakaan paina niin kuin kaikki muut housut nykyään.
Väsymyksestä huolimatta, hyvin menee. Isäntäkin tunsi viime sunnuntaina (?) pätkän potkun vatsan päältä.
Se oli huikeeta se! :)
Väsymys on ihan törkeä! Johtuu varmasti pyhästä kolminaisuudesta, eli pimeydestä, alhaisesta hempasta ja saamattomuudesta. Mulle nuo lisäraudat ei vaan ota oikeen mitkään sopiakseen, kaikki laittaa vatsan sekaisin, sitten ne tulee lopetettua ja tadaa, arvot ei nouse.
Viime yönäkin nukuin muutamalla heräämisellä +9h. Söin aamupalaa ja huumailin ja painelin aamupäivän unille +2h. Ja taas väsyttää. Ehkä pitäis silti ottaa ilo irti siinä mielessä, että nyt on aikaa levätä. Vaan kun ei oikein osaa. Koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä ja puuhaa. Ehkä sen levon ymmärtää sitten, kun kamelin selkä katkeaa. Tiedä häntä.
MUTTA, sainpa soitettua tänään sokerirasituksen tulokset. Maanantaina pöhkein puoliunessa labraan eikä se koko setti ollut edes kovin paha rasti. Niin pitkälti kaikki raskauteen liittyvä on täysin ihmiskohtaista, joten ikäviä kokemuksia omaavien ei pitäis lietsoa pelkoa. Eikä meikäläisen kaltaisten antaa turhan ruusuista kuvaa. Mutta kuitenkin, hyvin meni ja tuloksetkin olivat hyvät, jee!
Paaston viitearvo on 5.3, oma arvo oli 5.0
Ekan tunnin viitearvo on 10, oma arvo oli 8.5
Toisen tunnin viitarvo on 8.6, oma arvo oli 7.5
Eli kirkkaasti alle seurantarajojen. Tietysti terkan piti johonkin puuttua, joten "kyllä tuo paastoarvo voisi olla vähän pienempi. Sitä voisi mittailla joskus..." Niin varmaan. Ihan heti en ainakaan ala siihen rumbaan, ehkä joskus myöhemmin sitten. Pitääkö niillä aina olla jotain naputtamista jostain?
Eilen meille kotiutui tällainen <3
Taiston ekan autoiluverme! Kaukalo on hurjan kaunis ja pieni. Jäin miettimään, että miten kukaan ikinä voi tuohon mahtua. Niin ja sitten tietysti itkin :D
Tekemisen ja ärsytyksen puutteessa tempasin itseni tänään HenkkaMaukalle ja kotiutin ekat äitiysvaatteet! Pari masutuubia, yhden paidan ja farkut. Kyseisen lafkan farkut ei IKINÄ ole sopineet mulle normaalitilassa ja nyt ne sujahtivat äitiysmallistosta päälle kuin vettä vaan. Perse (rekkamies täällä moi!) ei kyllä näyttänyt niissä kovin hyvältä, mutta menköön. Eivätpä ainakaan paina niin kuin kaikki muut housut nykyään.
Väsymyksestä huolimatta, hyvin menee. Isäntäkin tunsi viime sunnuntaina (?) pätkän potkun vatsan päältä.
Se oli huikeeta se! :)
 | |
| Möhömaha 24+0 <3 |
torstai 14. marraskuuta 2013
Himoja ja harmitusta...
ja kaikkea siltä väliltä.
Tässähän tämä nyt sitten menee. Etenee ja niin päin pois. Vatsa tulee mukana ja kasvaa, vaikkei aina tahtoiskaan. Kyllä mä olostani ja tilastani nautin, sitä en kiellä, mutta välillä ottaa niin paljon päähän. Kaikki.
Sohvalta nouseminen on ihan tuskaa. Yritä siinä punnertaa itses ylös, kun tuntuu, että joku on tunkenut kakkosnelosen alapäästä sisään (rekkamies puskee esiin taas, pahoitteluni...). Vatsa kiristää, kylkeen sattuu, ponnistaminen tuntuu kököltä eikä ähistelemättä voi tehdä mitään.
Vaatteet kiristää. Kyllä, pidän kaikkia raskausvatsoja kauniina, vaan oma tuntuu lähinnä mätisäkiltä. YLLÄRI! Huppareissa olo tuntuu lähinnä valaalta. Vatsan peittävät, kireät trikoopaidat on parhaimpia, koska silloin kukaan ei voi erehtyä lihavuuden ja raskauden välillä. En edes minä :D
Luojan kiitos tissien kasvu on sentään tasaantunut. Näissä megalolloissa on ihan tarpeeksi jo kantamista. Mitä lainkaan on synnytyksen jälkeen... Great.
En voi sanoa tunteneeni itseäni kauniiksi kovinkaan usein, siis elämässä yleensä. Itsetuntoni ei siis ole koskaan ollut huipussaan ulkonäön suhteen. Eikä tää raskaus kyllä auta asiaa yhtään. Okei, isänpäivänä päälle vedetty makkarankuori ja vatsan esittely sukulaisille oli kohtalaisen kiva kokemus, koska nyt on esitellä jotain muutakin kuin läskiä. Mutta muuten... En koe olevani ollenkaan haluttava. Tämä yhdistettynä vähentyneeseen seksin harrastamiseen saa olon kyllä varsin ahdistuneeksi.
Mitä tulee himoihin, niin voisin vaikka elää herkuilla. Ei ole sellaista sokeri tai rasvamäärää, joka saisi meikäläisen voimaan pahoin! Ja täsäs onkin ongelman ydin. KurkkuPorkkanaPaprika-överit olisivat ehkä ihan okei, mutta kun nykyinen syöminen keskittyy aina vaan roskaruokaan. Ehkä ensi maanantain sokerirasitus saa tämänkin valaan tajuamaan, että nyt toppia ja stoppia. Herkutella saa, mutta täytyykö sen olla jokapäiväistä? Niinpä, ei tarvitse.
Minä, joka olen aina inhonnut suolakurkkuja ja nypin ne edelleen ketjuhamppareista veke, niin himoilin joku yö juomassa käydessäni isännän herkku-mitälie-suolakurkkuja jääkaapista... Jännää! Jätin kyllä ottamatta, mutta mieliteko oli suuren suuri :)
Mitäpä vielä.
Kovasti sitä haluaisi kaikkea tehdä ja touhuta, mutta kun ei jaksa. Ensin tulee vastaan fyysisen jaksaminen ja sen jälkeen se henkinen kantti. Ei viitsi, pysty, kykene eikä halua... Vähän sellaista masennusta ilmassa, vaikka mieli tästä raskaudesta onkin edelleen hyvin positiivinen. Kamalinkin päivä pelastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mies silittelee vatsaa <3
Ehkä se innostuu silittelystä ja koskettelusta vielä enemmän nyt, kun pyysin häntä eilen painamaan vatsaa tietystä kohtaa. Mies siihen totesi, että täällähän on jotain kovaa. Minä siihen sitten kertomaan, että juu, se on sun tulevan lapsen pää :) Että josko tämä tilanne antoi hänelle vapauden ja rohkaisun vatsakosketuksille :)
Kaikilta muilta ihmisiltä olen vatsan koskettelun kieltänyt, yhtä naapuria meinasin jo huitaistakin, kun varoittamatta tuli lähelle kätensä kanssa. Miten muka raskausvatsa on jotenkin julkista omaisuutta kaikille? Ei kai kukaan kenenkään läskejäkään mene taputtelemaan... eihän?
Olkoon tähän loppuun hieman kehno vertailukuva.
Vasen on otettu isänpäivänä 2013 eli viime sunnuntaina. Oikean puoleinen taas heinäkuun lopussa, kun raskaus oli ihan alkutekijöissään. Liikakiloja on siis ollut alusta asti, mutta kyllä siinä muutoksen huomaa <3
Tässähän tämä nyt sitten menee. Etenee ja niin päin pois. Vatsa tulee mukana ja kasvaa, vaikkei aina tahtoiskaan. Kyllä mä olostani ja tilastani nautin, sitä en kiellä, mutta välillä ottaa niin paljon päähän. Kaikki.
Sohvalta nouseminen on ihan tuskaa. Yritä siinä punnertaa itses ylös, kun tuntuu, että joku on tunkenut kakkosnelosen alapäästä sisään (rekkamies puskee esiin taas, pahoitteluni...). Vatsa kiristää, kylkeen sattuu, ponnistaminen tuntuu kököltä eikä ähistelemättä voi tehdä mitään.
Vaatteet kiristää. Kyllä, pidän kaikkia raskausvatsoja kauniina, vaan oma tuntuu lähinnä mätisäkiltä. YLLÄRI! Huppareissa olo tuntuu lähinnä valaalta. Vatsan peittävät, kireät trikoopaidat on parhaimpia, koska silloin kukaan ei voi erehtyä lihavuuden ja raskauden välillä. En edes minä :D
Luojan kiitos tissien kasvu on sentään tasaantunut. Näissä megalolloissa on ihan tarpeeksi jo kantamista. Mitä lainkaan on synnytyksen jälkeen... Great.
En voi sanoa tunteneeni itseäni kauniiksi kovinkaan usein, siis elämässä yleensä. Itsetuntoni ei siis ole koskaan ollut huipussaan ulkonäön suhteen. Eikä tää raskaus kyllä auta asiaa yhtään. Okei, isänpäivänä päälle vedetty makkarankuori ja vatsan esittely sukulaisille oli kohtalaisen kiva kokemus, koska nyt on esitellä jotain muutakin kuin läskiä. Mutta muuten... En koe olevani ollenkaan haluttava. Tämä yhdistettynä vähentyneeseen seksin harrastamiseen saa olon kyllä varsin ahdistuneeksi.
Mitä tulee himoihin, niin voisin vaikka elää herkuilla. Ei ole sellaista sokeri tai rasvamäärää, joka saisi meikäläisen voimaan pahoin! Ja täsäs onkin ongelman ydin. KurkkuPorkkanaPaprika-överit olisivat ehkä ihan okei, mutta kun nykyinen syöminen keskittyy aina vaan roskaruokaan. Ehkä ensi maanantain sokerirasitus saa tämänkin valaan tajuamaan, että nyt toppia ja stoppia. Herkutella saa, mutta täytyykö sen olla jokapäiväistä? Niinpä, ei tarvitse.
Minä, joka olen aina inhonnut suolakurkkuja ja nypin ne edelleen ketjuhamppareista veke, niin himoilin joku yö juomassa käydessäni isännän herkku-mitälie-suolakurkkuja jääkaapista... Jännää! Jätin kyllä ottamatta, mutta mieliteko oli suuren suuri :)
Mitäpä vielä.
Kovasti sitä haluaisi kaikkea tehdä ja touhuta, mutta kun ei jaksa. Ensin tulee vastaan fyysisen jaksaminen ja sen jälkeen se henkinen kantti. Ei viitsi, pysty, kykene eikä halua... Vähän sellaista masennusta ilmassa, vaikka mieli tästä raskaudesta onkin edelleen hyvin positiivinen. Kamalinkin päivä pelastuu viimeistään siinä vaiheessa, kun mies silittelee vatsaa <3
Ehkä se innostuu silittelystä ja koskettelusta vielä enemmän nyt, kun pyysin häntä eilen painamaan vatsaa tietystä kohtaa. Mies siihen totesi, että täällähän on jotain kovaa. Minä siihen sitten kertomaan, että juu, se on sun tulevan lapsen pää :) Että josko tämä tilanne antoi hänelle vapauden ja rohkaisun vatsakosketuksille :)
Kaikilta muilta ihmisiltä olen vatsan koskettelun kieltänyt, yhtä naapuria meinasin jo huitaistakin, kun varoittamatta tuli lähelle kätensä kanssa. Miten muka raskausvatsa on jotenkin julkista omaisuutta kaikille? Ei kai kukaan kenenkään läskejäkään mene taputtelemaan... eihän?
Olkoon tähän loppuun hieman kehno vertailukuva.
Vasen on otettu isänpäivänä 2013 eli viime sunnuntaina. Oikean puoleinen taas heinäkuun lopussa, kun raskaus oli ihan alkutekijöissään. Liikakiloja on siis ollut alusta asti, mutta kyllä siinä muutoksen huomaa <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)