Täytyy siitä huolimatta että maailmalla on viime aikoina tapahtunut paljon, todeta, että raskaus näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.

Riksraks ja poks, 34+2!

Neuvolakuulumiset ensialkuun.

Hemppa 92 (96)
Paino 98 (99)
RR 113/71 (111/71)
Protskut edelleen plussalla, niin kuin aina
SF-mitta 36 (33)
Taiston syke 140 (150) -> varmaan vieläkin paremmat lukemat oltais saatu, jos ei siinä selällään makoillessa mulle olis tullut aivan törkyhuono olo :/ Mutta hyväthän on nuokit lukemat kaikkineen.
Liikkeet ++, niin kuin aina :)
Raivotarjonnassa hän on edelleen pysynyt ja sen kyllä tuntee itsekin...

33+6!

Käynti oli oikein kiva. Kerrankin jäi hyvä mieli. Vatsa kutiaa tämän tästä, joten ens viikolla käyn antamassa maksa- ja sappiarvot labrassa. Varmuuden välttämiseksi, vai miten se sanonta menee. Ei ressiä mulla eikä terkalla, mutta katsotaan.

En pääse viikon 36 neukkulekurille, kun mulla on noita painokontrolleja. Tämähän harmittaa sinänsä, koska tänne on vihdoin saatu ultralaite neuvolaan! Joo, pääsenhän mä sen näkemään isolta screeniltä polilla, mutta silti.

Painokontrolli oli siis viime perjantaina. Tyypin kooksi määriteltiin 2600g eli aikast paljon. Vastassa oli 40min myöhässä ollut venäläistaustainen lääkäri, jonka puheesta en saanut juurikaan selvää. Se mitä mieleen jäi oli, että "jos sinä käydä paljon Hese, sinun lapsi olla iso"... Silleen, että no shit Sherlock! Toinen mikä mieleen jäi, oli se, että "jos painoa lapsella paljon, ei näitä pidetä sisällä yli viikko 38"... Tätä ei toki lukenut epikriisissä laisinkaan, joten otappa nyt selvää siitä sitten.

Ei oo esteettisesti kovin kaunista katseltavaa, mutta möhis on aina möhis <3

Seuraava kontrolli on ystävänpäivänä 14.2. heti aamusta. Viikkoja silloin 36 ja risat. Yritän kerätä rohkeutta siihen, että saisin oikeasti vaadittua arvion syntymäpainosta ja varsinkin synnytystavasta. Normaalisti meikäläinenkin on kohtalaisen suulas tyyppi, mutta tällaisissa kohtia sitä on mennyt viime aikoina suu suppuun jostain syystä. Syntymäpainon arviota yritin vienosti kysellä viimeksi, johon venakko totesi, että "minä ei olla mikään ennustaja. sinä syödä paljon, sinun vauva iso".
Mmmm, okei.

Terkkari ehdotteli poisjäämistä töistä. Ei mulla tässä sopimustakaan ole kuin kaksi viikkoa ja niissä 15h maksimi työmäärä, mutta silti. Alan olemaan kuulemma sen kokoinen ja oloinen, että olisi syytä siirtyä pesemään vauvan vaatteita, ulkoiluttamaan koiraa ja makaamaan sohvalle. Mene ja tiedä.

Paras kuvausassari ikinä <3

Aiheeseen täysin sinäänsä liittymättä suurin ilon aihe on se, että opintojen puitteissa kaikki kirjalliset työt on palautettu. Enää kolme seminaaria ja yksi opponointi ja that's it. Ihan huikeaa. Ei olis vielä vuosi sitten uskonut tätäkään.

Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun tulin edellisen mieheni kanssa saunasta, istuin sängyn laidalle ja parahdin itkuun. Totesin hälle, että tää oli kyllä tässä, vaikka häntä kovin paljon rakastankin. Hän väitti ymmärtävänsä. Ehkä asiasta olisi ollut hyvä puhua tarkemminkin, mutta eipä sitä ole koskaan tehty. Vuoteen on mahtunut uskomattoman paljon ja seuraavaan vuoteen mahtuu vielä enemmän, uskaltaisin luvata.

Huomenna täytän myös 29.
Viimeinen vuosi ennen kolmeakymppiä.
Ehkä vähän pelottavaa.

Tasan 34+0!

Kahdeksan viikkoa!

Tai maksimissaan enää kymmenen. Ihan uskomatonta!!!

Enpä muista taas puoliakaan mitä viimeksi kirjoittelin, mutta haitanneeko tuo.

Eilen 32+0:n "kunniaksi" olin taas neuvolassa.
Saldona seuraavaa:

Hemoglobiini laskussa edelleen eli 96
Verenpaine laskussa jostain syystä eli 111/74 (?)
Painoa tullut tasaisesti. Viimeks olin laihtunut, nyt taas lihonnut. +11kg alusta, tästä neukku ei ollut huolissaan enkä ole kyllä minäkään.
Pissa plussalla taas. Tai edelleen tai miten sen nyt sitten sanookaan. Vuoden vaihteen tienoilla kävin siellä labrassa ja niitä tuloksia neukun katsellessa leukosyytit oli plussalla kolmen plussan verran. Tästä neukku jaksoi marmattaa, mutta todellinen syy asiaan oli kuitenkin huono alapääpesu kaikella todennäköisyydellä. Pissa on aina ollut haalealla plussalla/plussalla, joten en tiedä miksi siitä nyt yhtäkkiä tarvitsi alkaa vouhkaamaan? Varsinkin kun sanoin, että valkovuoto on entisellään eli sitä on PALJON!!! Äh.
SF-mitta kasvanut viime käynnistä sentin, eli oli nyt 33cm. Siitähän saatiin pitkä mietintö sitten aikaiseksi, kun täti huomasi kortista, että äippäpolin lääkäri oli arvioinut ipanan painon melko isoksi. Ensin hän vähätteli asiaa ja sanoi, että ne nyt on arvioita ja epäilee, että huonosti mitattu (lääkäri ultralla on vähän eri asia kuin terkkari käsikopelolla, sanon minä. mutta toki kaikki joskus erehtyy...)
ja yhtäkkiä hän oli sitä mieltä, että mulla on radi tai joku muu hässäkkä ja siks ipana on noin iso. Onkohan sillä terkkarilla skitsofrenia?

Jostain syystä mua on alkanut tympimään se, että neukun terkkari lässyttää. Ihan ku se puhuis vähäjärkiselle tai pienelle lapselle. Sellasta sössötystä tämän tästä. Eikä se ymmärrä mun huumoria kyllä lainkaan. Ja toisaalta, jos sille ei anna huumoripläjäystä, niin sitten sen mielestä on joku vialla. Mene ja tiedä.

Onni on se, että ipana potkii välillä, kuin Litmanen konsanaan ja musta se on i-h-a-n-a-a!!! Sattukoon kuinka paljon tahansa niin silti <3 Lauantaina suunnataan Ikeaan hakemaan tyypille sänky ja hoitopöytä. Sitten ois kaikki isoimmat, paitsi rallit. Mutta niiden kanssa en pidä kiirettä, koska ihan heti ei käsitykseni mukaan edes saa vauvan kanssa ulos lähteäkään. Ehtii ne. Ikean jälkeen vois alkaa keskittyä sairaalakassiin ja pieniin, mutta tärkeisiin hankintoihin, kuten vaippoihin :D

Vaipoista tuli mieleeni vauvakutsut. Sain kutsun ystäväni vauviksille ja kävin siinä läpi parhaan lapsuudenystäväni (terkkuja! <3) vauvakutsukuvia. Se oli hieno ilta :) Itse olisin varsin otettu vauvakutsuista, mutta en jotenkin osaa olettaa tai odottaa moisia. Jotenkin mun kaverit ei ehkä oo sellaisia, että ne järkkäis mulle sellaisia... Siis ei sillä, että he olis jotenkin välinpitämättömiä tai mitään sellaista, mutta kun ei oo ollut tapana niin tuskin tulee kelleen edes mieleen? Tiiän silti, että hengessä ne on mukana kaikki :) Mutta jännityksellä sitä odottaa tietysti kuinka käy ;)

Tää kuva on mainituilta vauvakutsuilta! Sankarin sisko oli tehnyt aivan upean ja herkullisen kakun! :)

Yleisesti ottaen menee siis hyvin ja olo on onnellinen, mutta liikkuminen alkaa olla jo tosi hankalaa. Kävellessä tuntuu siltä, kuin joku olisi tunkenut kakkosnelosen alakerrasta sisään (käytinköhän tätä rekkamiesilmaisua jo kerran jossain?) ja välillä tuntuu siltä, kuin joku tökkisi sukkapuikoilla sisäpuolelta alapäähän. Mutta onneksi ei supista kivuliaasti.

Tästä kuvasta nyt ei paljon irtoa, mutta viikkoja on silti se 32+1 <3

Uusi vuosi,

mahdottomasti uusia kujeita!

Päätin viime vuoden käymällä neuvolassa uuden vuoden aattona. Aikaa odottaessani tajusin, että tasan vuosi sitten ryntäilin Alkoon hamstraamaan Fresitaa ja jonottelin ruokakaupassa kiireisten ihmisten kanssa. Vietin rauhallisen ja mukavan vuodenvaihteen hyvässä seurassa enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tasan vuosi siitä päivästä istun äippäneuvolassa odottamassa 30+0:n neukkukäyntiä.

Vuoteen mahtui ero pitkästä parisuhteesta, muutto uuteen kotiin, koiran yhteishuoltajuus. Kesä toi tullessaan vuosikausia haaveillun raskauden, oman kodin ostamisen ja muuton. Pitkä syksy huipentui vatsan kasvamiseen ja koiran muuttamiseen luokseni. Nyt ollaan vuoden 2014 tammikuussa, raskausvatsa on valtavan iso ja rakas, viikkoja tänään 31+0 <3
Ihan huikeaa.

Neuvolassa ei ollut kivaa tällä kertaa. Hemoglobiini senkun jatkaa laskemistaan ja siitä ei neukku tietysti pitänyt. Täti oli kyllä tyytyväinen siihen, että paino oli tippunut. Ei vaan tajunnut sitä seikkaa, että se johtuu rautalisän syömisestä; mikään ei pysy sisässä eikä imeydy. Verenpaine sentään oli kohdillaan. SF-mitaksi saatiin 32cm, joka oli siis lähes 4cm enemmän kuin lääkärin mittaamana viimeksi. Hurjaa.

Neukkutäti passitti meikäläisen labraan. Pissatestit proteiinien vuoksi ja samaan syssyyn katsottiin rautavarastojen arvot. Kävin labrassa 2.1. ja neukulle soitin tuloksista 3.1. puolilta päivin. Pissassa joku bakteeri, joka tullut iholta eikä aiheuta siis toimenpiteitä. Valkovuoto häiritsee kuulemma tuloksia, kun se on niin runsasta. Rautavarastojen arvon pitäisi olla normaalisti 10 tai yli, meikäläisen varastoarvo oli 4!!! Että ei ihme jos vähän väsyttää joskus. Keho toimii niin, että se täydentää ensin varastot ja nostaa sitten vasta hemppaa. Eli pitkä tie on edessä tässäkin. Oli hemppa sentään ollut 98 labran testeissä. Jipii?

Neukku kyseli rauta-juttujen jälkeen, että liikkuuko vauva. No, minä tietysti totuuden sanoin, että vähänhän tuo on ollut hitaan sorttinen viimeisen vuorokauden. Neukku ystävällisesti pelotteli meikäläisen ihan hermoromahduksen partaalle ja käski maata puolituntia ja laskea liikkeet. Jos ei viittä liikettä löydy niin toiselle kyljelle pienen liikkumisen jälkeen ja uusiks. Jos ei vieläkään löydy niin äkkiä äippäpolille tarkistukseen. Minäpä kiskoin lasin limua ja kävin pötkölle. Ei mitään. Itkin, ei mitään. Neukku soitti perään keskusteltuaan lääkärin kanssa rauta-arvoista ja käski vetää Obsidania tupla-annoksen (as if!) ja kyseli liikkeitä. Eipä näy ei kuulu, sanoin. Neukku nostatti taas hysteriaa luurin toisessa päässä ystävällisesti.

Makasin pari tuntia sohvalla ja totesin, että ei se ota jos ei annakaan ja soitin äippäpolille. Nuiva kätilö totesi, että tänne sitten jos ei kerran liiku. Ja minähän menin. Matkalla jo tyyppi potkaisi kerran-kaksi ja ultrassa veti hyvää zumbaa. Kaikki siis okei!

Ultran suoritti lääkäri ja olin asiaan tyytyväinen. Lapsivettä oli hyvin, virtaukset hyvät, istukka paikallaan. Painoarviokin tehtiin. Tyypin arvioksi saatiin ultralla 2100g!!!! Melkonen jötkäle! :D Mutta saa ollakin jos vanhempiinsa tulee, nimimerkillä 52cm ja 4400g syntyessään eikä isä kauas näistä mitoista jää. Jos käynnin paras anti oli tyypin liikkeet niin toiseksi paras anti oli painokontrolli kuun loppupuolella \o/ Meniköhän se sitten viikolle 34 ehkä...

Summa summarum, kaikki hyvin. Väsymys on kyllä sitä luokkaa, että oikeasti väsyttääkin. Ja kun meikäläistä väsyttää, niin itkusta ei meinaa tulla loppua. Se huomattiin taas eilen, kun mies kysyi, että onko kaikki okei, sattuuko johonkin. Onneksi ukko taitaa olla jo tottunut siihen, että itken kaikesta, ettei se aina saa paskahalvausta kyyneleistä.

Kaapissa odottaa tällä hetkellä rautatabletit ja kasa verilettuja. Näillä ajattelin vetää rautaöverit ja toivoa, että neukussa 14.1. hemppa olisi edes sen 100.

Möhis 30+0 <3

Joulun jälkeen,

ei ainakaan ole poutasää.

Ensinnäkin, vettä sataa kuin esterin perseestä (rekkamiestäällätaasmoi!)
Ei juuri tällä hetkellä, mutta esimerkiksi jouluaattona sitä tuli. Paljon. Vettä. Ei lunta.
Eipä ole talvesta tietoakaan. Paitsi joskus öisin, kun tiet on niin liukkaita, että ei meinaa auto hallinnassa pysyä. Miksi ajan öisin? Sitä en tiedä. Hullu mikä hullu.

Pari viikkoa edellisestä neuvolasta. Oli oikein neuvolalääkäri. Se täti nyt ei ihmeitä tehnyt (eikä kyllä tarvinnutkaan silti), kaikki oli suht normaalisti. Pissassa protskuplussa ja sisätutkimuksen tehtyään lekuri totesi kättään katsellessaan, että juu, aika paljon tätä valkovuotoa. Minä siihen, että juu, aika paljon, ihan naapurinkin tarpeisiin. Muuten mentiin suht normaaleilla käyrillä. Hemppa alle sata edelleen.

Aina höösätään siitä, että raskauden aikainen ongelma on ummetus. OLISIKIN! Se on aivan se ja sama mitä meikäläinen laittaa tai on laittamatta suustaan sisään, niin pelkkiä varpusia lentää. Joku kyseli mammaryhmässä, että laittaako rautalisä vatsani sekaisin? Ei laita, se vaan vaihtaa mun varpusparven väriä... Jos kotivaaka pitää paikkansa, niin paino on tippunut viime neukusta tähän päivään ja jos vaaka tosiaan on oikeassa, niin syy on täysin tämä mun ruuansulatus. Eli sitten mäkkisafkalla, kaurapuurolla tai niiden yhdistelmällä niin varpusia varpusia... Ei laisinkaan huvittavaa, koska tilanne alkaa muistuttaa tautia nimeltä ripuli. Se tulee kun on tullakseen eikä kysele aikaa eikä paikkaa...

Saankohan koskaan kirjoitettua tänne mitään positiivista? Mahtaa olla köyhä elämä.

No, onnellisuutta on se, että osaan jo erottaa sen, koska tyyppi punkeaa takapuoltaan rinnan alta ulos :D ennen kaikki potkut tuntuivat samalta, mutta nyt sen osaa jo erottaa. Tai ainakin kuvittelee osaavansa. Siis sillä perusteella, että tyyppi oli viime neukussakin jo raivotarjonnassa kuuppa alaspäin.

Huomenna on monella tapaa erikoinen päivä.
Vuoden viimeinen päivä. Aamulla neuvola. Viikkoja tasan 30+0!!!!!!!!!!!!
Jotenkin ei vaan pysty käsittämään, vieläkään. Ehkä sitten maaliskuussa? :)

Entinen appiukko nukkui pois viime yönä. Enpä olis uskonut, että ottaa näin koville.
Eipä oikein tiedä mihin suuntaisi ajatuksensa.
Harmittaa ja mietityttää.
Onneksi silti kliseisesti tiedän, että hän on nyt paremmassa paikassa eikä varmasti tunne enää kipua.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
Kun sammui sydän läheisen.
On aika surun hiljaisen. 
<3

Vieläki hiukan jäljellä...

Tattadaddadadaaaaa, viikkoja 28+0!

Tuorein otos 27+5 <3

Viime viikolla sekosin kai ensimmäisen kerran ja väitin, että tänään tiistaina viikkoja täyttyy 27.
Kymmenen viikon päästä ei varmaan kiinnosta hiukkaakaan silti, kunhan pääsisi synnyttämään :D

Tuleva iskä teki ensimmäisen omatoimihankinnan! <3

Tasaisesti on sujunut, sanottakoon. Olo on kuin sotanorsulla tai ryhävalaalla, koska sohvaltakin nouseminen tuottaa tuskaa ja puuskutusta ja mies kysyy, että voiko auttaa. Mitäpä siihen vastaat? No rääkäset tietysti, että ei saatana tartte auttaa. Kyllähän sieltä ylös pääsee, kun nousun suunnittelee, mutta syytä olis ehkä opetella ottamaan apua myös vastaan. Jos ei sohvalta nousemisessa niin jossain muussa! Mutta minkäs teet kun tällainen jääräpää olet? Jep.

Lienenkö tätä vertailua vielä julkaissutkaan...
17.9. ja 5.12. :)

En liiemmin luota kotivaakaani, mutta se väitti eilen, että kiloja olisi tullut tähän mennessä 12 ja sadan kilon raja painossa olisi nyt ylitetty. Tuskin se kaukana on, mutta kauhistuttaa silti. Toisaalta, suuri osa kiloista jää laitokselle, ainakin niin ne väittävät. Enpä taida ressata, elämä antaa sen mitä se antaa, olkoon ne sitten liikakiloja tai ei.

Enpä voinut vastustaa tätä 3e:n tarjousta, kun se sopi tulevaan vaariin kuin nenä päähän :)

Huomenna olisi vuorossa ensimmäinen neuvolalääkäri. Täytyy myöntää, että pelottaa. Ei lääkäri sinäänsä, mutta kun sitä kehittelee päässään kaikenlaista vaivaa ja juttua ja sitten on varma, että omistaa ne kaikki ja seuraukset ovat kauheat.

Tilannehan on se, että Taiston liikkeet on vähentyneet radikaalisti. Tiedostan sen, että sikiöillä on aikoja, kun ne eivät niin ahkerasti potki ja sätki. Se vaan pelästyttää, kun toinen on ollut suht aktiivinen ja sitten ei olekaan. Ja olenko soittanut minnekään asiasta? No en. Samalla kun olen paniikissa niin olen vähätellyt asiaani ja ajatellut, että varmasti on jollain suurempiakin ongelmia. Ja kun toinen ei siis ole lopettanut potkimista niin olen yrittänyt rauhoitella itseäni, että eiköhän tää tästä.

Lintuperspektiivistä se on valtava. Ja arpinen :D

Toinen asia mikä mietityttää, on nämä eritehommat. Valkovuoto mulla on ollut alusta asti ihan valtaisaa. Tiedän miltä valkovuoto näyttää, se on valkoista mönjää! :D Mutta kun tasaiseen tahtiin joka päivä ovat nuo aluspöksyt olleet enemmänkin märät kuin valkovuotoiset niin vähän mietityttää... Jostain kehittelin päähäni ajatuksen tihkuvasta lapsivedestä. Mammaryhmässä jo kyselin mielipiteitä, että miltä lapsivesi haisee. Sperma, shampanja, makea ja mitä muita sieltä tuli. Nojuu, sellaistahan se on. Unissani jo näin kuinka Taisto potkii viimeisillä voimillaan apua, että etkö typerä akka tajua, että uimavesi pääsi loppumaan...

Eritteistä jatkaakseni, niin erilaiset klompit mietityttävät myös. Valkoiset limaklompit olen vielä "sulattanut" mutta kun klompit ovat alkaneet vihertää niin varmuus limatulpan irtoamisesta tai muusta yhtä on nostanut päätään ja tullut uniin. KRAAK! Pissassa on koko raskauden ollut haalea plussa ja neukun mukaan syytä huoleen ei ole, kun valkovuoto on niin runsasta.

Yritä tässä nyt nauttia sitten. Onneks se lääkäri on huomenna, vaikka tosissaan pelottaakin koko setti.

Huikean hieno synttärikakku!

Viime vloppuna oltiin synttäreillä ja maailman rakkain kummisetä kaappasi kainaloonsa pimeällä metsätiellä ja tokaisi, että vaikka tämä maailman suurin klisee onkin, niin raskaus sopii Anni sulle! Sä näytät todella kauniilta! Voin kertoa, että itku tuli. On se niin paras!!!

Vertailun vuoksi...
Sama mekko, eri viikot!
10 ja 27 :)
<3

Jos nyt vertaa,

niin onhan se vatsa hiukan kasvanut tuossa 9vkon aikana <3

Kulma ehkä on hiukan eri, mutta kuitennii :)

Neuvola, osa 4?

Tadaa, tänään viikkoja 26+0! Jälleen voisi todeta ajan nopeasti kulumisesta jotain...

Neuvola oli suht lyhyt ja ytimekäs ja hyvä silti niin.

Pissassa edelleen haalea plussa, niin kuin on ollut alusta asti. Ei aiheuta toimenpiteitä, toiset vaan vuotaa enemmän kuin toiset. Kiusallinen ja ärsyttävä vaiva, mutta aika pieni kuitenkin verrattuna moniin kauhutarinoihin.

Painoa on kokonaisuudessaan tullut vajaa 10kg ja terkan mielestä se on jopa tällaiselle isokokoiselle ihmiselle ihan ok. Sf-mitta pompsahti kuukaudessa 3cm, ollen nyt siis 27cm kaikkineen. Käyrät tasoittuivat viime kerrasta hurjasti.

Mutta se penteleen hemppa kiusaa edelleen. Eipä ollut enää kuin 100. Silläkin uhalla, että vatsa on ruikulilla, niin pakko aloittaa sitä rautakuuria enemmän kuin todenteolla taas. Fundeerasin, josko Obsidan + maitohapot saisivat arvot paremmiksi ja vatsan pysymään edes hiukan kunnossa. Yrittänyttä ei laiteta.

Pulssi oli hieman alhainen, syytettiin orastavaa flunssaa, samoin kuin hieman nousseista paineista. Paineet ovat kyllä olleet koko ajan normaalit, mutta pientä noususuhdannetta on ollut havaittavissa. Neukku vielä lähtiessä painotti, että älä sitten joulua ainakaan stressaa. Totesin, että en vietä joulua kaapissa, joten niitä en ainakaan siivoa ja ruokaakaan en laita vaan syön koko joulun muualla ja kotona vain suklaata :D

Johonkin rokotetutkimukseenkin päädyin osallistumaan. Rokotetutkimus johtaa sinäänsä harhaan, että tässä ei rokoteta ketään. Meikäläinen käy raskauden aikana kerran verikokeissa, synnärillä napanuorasta otetaan yksi näyte ja ipanasta sitten 2vkon-2vuoden ikäisenä yksi näyte. Tällä tavoin tutkijat seuloo, no jotain ja kehittää rokotusta johonkin virukseen? Olisko voinut olla rs-virus? Pääni on niin hatara ettei pysty muistamaan tarkkaan ja jalat ei jaksa raahautua kassille hakemaan esitettä :D Porkkana tässä hommassa on se, että tutkiva taho tarjoaa parin vuoden ilmaiset lääkärikäynnit heillä, koskien lähinnä kai näitä hengitystieinfektioita.

Olo on kaikkinensa vähän tukala, mutta siedettävä. Töihin palasin eilen ja sen huomasi väsymyksessä illalla kyllä. Onneksi on osa-aikatyö ettei tarvi joka päivä siellä rampata :D

Illalla perhevalmennus osa II, nimeltään lastenhoitotunti! Saa nähdä mitä tuleman pitää. Eniten kiinnostaa kuitenkin kirkkoherran vierailu ja kasteesta kuuleminen. Avoimin mielin kaikkineen.

Möhömaha isse!

Missä on mun tissit?


 ***
Salaa haaveilen, että Taiston ristiäisissä joko kuunnellaan tämä tai saan sinne jonkun tätä laulamaan <3
Egotrippi - Mestaripiirros